Minä en todellakaan enää pidä tuosta Airista. Hän kehtasi, kehtasi ja ilkesi: haukkua minut aivan lyttyyn!
Minä, joka olen niin perusteellisen siisti, järjestelmällinen ja pikkutarkkuutta rakastava ihminen.... haukkui minut aivan lyttyyn. Sanoi, että olen siivoamista karttava, järjestystä pakoileva, tekosyitä keksivä, höpsähtänyt vanha ihminen. Ja kuulemma minun polvetkin natisevat, kuorsaus häiritsee (vaikka viime yönäkään en nukkunut silmän täyttä), höpöstelevä ja hävettävä vanha ihminen olen hänen mielestään.
Ja minä sitten tuosta moisesta moitteesta otin ja masennuin!
Tuli paha mieli.
Mutta kyllä äsken vein siilille iltaruokaa ja kanelia kusiaisille!
Joo, meille on ilmestynyt mustien pienten kusiaisten miljoonakaupunki. Joku naapuri sanoi, että ne pelkää kanelia - no, minähän kävin sinne heittelemässä kanelia pussillisen.
Jäin miettimään, että mitäs taikaa tuossa on ja voihan olla niin, että tuollainen voimakas mauste eksyttää niiden hajuvietin eikä ne raukat enää tiedä, missä pesä on.
No, sehän on meidän talon alla rakenteissa ja siitä minä en pidä. Huomenissa saavat sitten pippuria!
Anteeksi vaan, en vihaa noita muurahaisia, mutta kun talon rakenteet alkaa olla niitä mustanaan ja kohta ne ovat sisätiloissakin, niin on jotenkin pakko niitä alkaa ohjailla muille maille vierahille.
Voisihan niitä raidillakin, mutta kun millään raski...