Kun tulin matkoillta, niin se, just se Airi oli napannut multa kaksi puseroa, mitä hän niilläkin teki, likaisilla puseroillani. Etsin niitä jokaisesta paikasta, joihin hän tavallisesti niitä laittelee, en löytänyt. Mutta kun pesin vaatteita, löysin sen toisen koneesta, oli mun huomaamatta sujauttanut sen sinne. Tänään kun pesin valkopyykkiä, oli sujauttanut sekaan sen toisen, ja taas mun huomaamattani. Kun aloin pyykkejä ottamaan koneesta pois, ne olikin vaalean punaisia, ja sieltä se toinen, punainen pusero löytyikin. Kun menen kauppaan, aina hän muistuttaa mua, että sun pitäs ostaa tuota ja sitten mä ostan. Mutta jos vaikka kananmunia varten menin kauppaan, hän ei muistuta mua ollenkaan niistä kananmunista, ja sitten unohdan ne munat ja kotona huomaan, että mitä varten mun kaupassa pitikään käydä. Tavaroitani hän siirtelee mun huomaamattani, enkä aina heti hoksaa hänen piilojaan. Eilen kun polkupyöräilin ja huomasin lasinsiruja tiellä, niin just siinä kohdalla hän vänkäs ohjaustangosta ja ajoin niihin sirpaleisiin ja takakumi puhkesi. Onneksi oli pumppu matkassa ja pääsin kotiin parilla välipumppauksella.
Mutta vaikka hänellä on omat kurjat puolensa, niin on hän hauskakin, kyllä mä välillä nauran hänen toilailuilleen.
