Voi voi niin se kävi Airi meilläkin viikonlopulla. Miehen sisko oli perjantaista maanantaihin kylässä. Keksittiin sitten hänen kanssaan että ostetaan heidän siskolleen yhteinen viisikymppislahja. No ei siinä mitään, porhallettiin Pentikkiin ja ostettiin pentikin poro sille kolmannelle siskolle. Palattiin kotiin tyytyväisinä lahjaostoksiin.
Illalla sitten oli puhelin soinut, vaan Airi ole piilottanut puhelimen joten en sitten ollut kuullut koko soittoa. Katselin nottas mistä kumman numerosta puhelu oli tullut ja päätin sitten pirauttaa... vastattiin että "luottokunta". Pahus, alkoivat kysellä pankkikortin numeroa tai henkilöllisyysnumeroa. Mää siinä aattelin että minnekään en kyllä anna pankkikortin numeroa, mutta henkkarit pitkin hampain voin kyllä antaa.
No täti siinä toisessa päässä ilmoitti että minulta oli jäänyt pankkikortti pentikkiin. Eli Airi perhana oli härinnyt juuri siihen aikaan kun olisi pittänyt ottaa sirukortti pois koneesta. Ja oli kuulemma tehnyt jollekin toisellekin samassa liikkeessa saman jutun.
Illalla sitten tein katkarapuruukkuja iltapalaksi. Sitten huomasin että Airi oli lisännyt katkarapuja sulamaan, joten minun oli pakko tehdä ylimääräinen ruukku. Isäntä tuli keittiöön ja sanoi että santsikupin olet sitten vielä väsännyt, vaan minä hälle että tää on kyllä Airille. Sit me tytön kanssa katettiin Airillekin lautanan pöytään. Likka kysyi vielä että pannaanko haarukkakin? Minä ajattelin kyllä että syököön sormin kun kerran tulee häiriköimään. Isäntä kyllä katto meitä hiukka haavi auki
. Sit se mokoma ei syönytkään sitä ruukkua, minun piti ahtaa itteni ähkyyn.
Seuraavana päivänä isännän kanssa mentiin poimimaan punaisia viinimarjoja. Yhtäkkiä isäntä heitti ison kourallisen marjoja maahan, joku pahus oli nimittäin siirtänyt sankoa kesken kaiken. Arvatkaa vaan kuka oli asialla. Sanoinkin isännälle että Airi taas touhuaa.
Nyt saisi Airi muuttaa jonnekin muualle välillä, alkaa jo kyllästyttämään koko nainen