Muutaman päivän Airi silmäili vierestä. Kannatti keittää sille pullakahvit.
Vaan eilen, kun mielelläni teen vapaalla ryskytöitä, niin eiköhän Airi alkanut yllyttää "Näytä niille!
".
Kenelle ja mitä? "No vaikka miehille tai naapureille tai naisille. Ei itelle mitään tarvi todistaa. Toisille vaan.
"
Siis, pisti minut yksin kantamaan 50 betonitiiltä äkkijyrkkää metsäpolkua peräkärriin. No, kostoksi uitin Airin ei-niin-lämpöisessä vedessä.
Siitä kai kiukustui ja käski minut ajamaan rauhallisesti äkkijyrkän mökkimäen ylös se peräkärri tiilineen autoromun perässä. Ja ilman vauhtiahan sitä mäkeä ei saavuteta. Vauhti hyytyi viittävaille mäen päällä. Airi-autoilijan opeilla
.
Siitä selvitäkseni edes odottamaan taitavempaa kuskia oli minun peruutettava se mäki alas sen peräkärrin kanssa. Ja arvaatte kumpaan suuntaan Airi käski milloinkin rattia kääntämään
.
Lopputulos oli, että minä kaikessa rauhassa keräsin mustikoita ja Airi yritti epätoivoisesti hermostuttaa apuun joutuvaa taitavampaa kuskia. Peräkärri oli lievästi poikittain mökkitiellä ja auto motissa kärrin edessä.
Ähäkutti Airi, ketään et sittenkään saanut hermostumaan.