Sullahan on ollut eksoottinen asuma-alue. Oliko talot silloin niin kylmiä mitä muistelin tuttuni kertoneen?
Kai ne vanhat talot olivat aika kylmiä, tosin niitä remontoitiin silloin kovaa vauhtia. Itse asuin valitettavasti ihan tylsästi vaan kaukolämpötalossa, joten omakohtaista kokemusta ei ole. Ihan tyytyväisiä ihmisiä siellä ainakin asui
Talvella varmasti oli hiljaista. Nythän sinne saa muuttaa kuka vaan, ei tarvitse enää olla armeijan leivissä Hakijoita on varmaan jonollinen...
Ainakaan 20 vuoteen ei ole tarvinnut olla armeijan palveluksessa. Jonoja tosiaan on jos sattuisi joku asunto vapautumaan. Ainakaan silloin ei suurempaa tunkua poispäin ollut.
Parasta oli Suokissa tosiaan talvella. Minä kun en siitä kylmyydestä niin paljoa häiriinny, niin pistin kunnolla päälle ja lähdin koirien kanssa valleille säällä kun säällä. Silloin siellä oli kaunista, raikasta ja tilaa. Syysmyrskyllä hyvä kun pääsi vallille kiipeämään (jyrkänteisille kohdille ei ollut menemistäkään) mutta kun sinne pääsi, niin tuuleen saattoi rauhassa nojailla.
Vaikka asuin niin syrjässä turistivirroista kuin mahdollista, oli se aikamoista vilinää kesäisin. Ei aina niin hauskaakaan. Silloin oli hyvä itse suunnata sitten jonnekin muualle. Eikä turisteista oikeastaan konkreettista haittaa ollut muuten kuin pussikaljaporukoiden jättämät lasinsirut kallioilla. Kerrankin muistan kun yötämyöten piti lähteä koiran tassua paikkuuttamaan Hämeentielle Pieneläinklinikalle
Hyvä kun kerittiin viimeisellä lautalla takaisin ja aamulla sitten taas kuuden lautalla taas mantereen puolelle töihin. Onneksi koiran tassu parani parin tikin jälkeen hyvin.
Ikävä sinne on ihan maisemien ja muutenkin sen ympäristön takia. Muutenhan siellä asuminen oli sitä tavallista arkea, ihan niin kuin missä tahansa muuallakin. Tuskin olisin muuttanut pois, mutta kun välillä se elämä riepottaa suuntaan jos toiseenkin
Tänä kesänä kuitenkin voisi mennä sinne retkelle, saisi näyttää lapsillekin ne kallionkolot, missä tuli joskus luettua kirjaa ja mietittyä maailman menoa. Ja jos kävisi katsomassa, onko sammakkolammessa yhtään vettä... keväisin sammakko kuti aina yhteen kallionpainaumaan ja sitten sai kesemmällä jännätä, että ehtivätkö poikaset riittävän isoiksi ennen kuin lämpäre kuivuu.