Orvokki-neiti on asunut tässä huushollissa jo kohta melkein kaksi vuotta käymättä kertaakaan ulkona. Eilen sain sitten semmosen kuningataridean, että pittäähän Orvokin ees kerran elämässään päästä matkoille. Kun ei kerran Mooses tule vuoren luo, niin vuori tulee sitten Mooseksen luo...
No ei muuta kun pakkasin Orvokin pikkuputkaansa ja tilasin pirssin. Orvokki pääsi oikein kihlajaisiin.
Ei kyllä valitettavasti omiinsa, mutta toisten...
Onhan se sekin jo jottain.
Muistatteko vielä viime marraskuulta sen hiukan hätäsen poikalapsen joka päätti syntyä auton takapenkille siellä Oslossa? No hänen isänsä ja äitinsä päättivät mennä kihloihin ja sitä me oltiin Orvokin kanssa eilinen päivä juhlistamassa.
Orvokilla riitti ihmettä kerrakseen, kun koko pitkä päivä oltiin liikenteessä ihan yömyöhälle asti. Oli niin paljon outoja ääniä, hälinää ja uusia erikoisia tuoksuja, että neiti jopa alkoi VIKISEMÄÄN. Mitä hän tekee todella harvoin. Yleensä hän ei puhu eikä pukaha. Mitä nyt vaan jyrsiskelee aikansa kuluksi. Ehkä häntä hiukkasen pelottikin outo ympäristö.
Välillä hän otti pikku tirsat ja sitten taas heräsi ihmettelemään kuinka häntä nyt näin kovasti ihaillaan ja silitellään. Tavallisesti jos hänet laittaa pikkuputkaan ja ottaa siitä kannen pois hän heti karkaa. Nyt kaikki oli niin outoa ja ihmeellistä, että hän ei ymmärtänyt edes karata. Nautti vaan herkkujansa ja tepasteli edestakaisin putkassansa. Ja poseerasi. Ota nyt minusta kuva,ota ota! No kuvia tuli otettua, mutta en häntä raskinut pelotella enää salamavalolla,kun muutenkin oli niin reipas puuhapäivä hänellä. Joten kuvat ovat vähän epätarkkoja, mutta jospa niistä kuitenkin itse asia selviäisi. Katsotaan jospa niitä kuviakin saataisiin näytille vielä tämän päivän aikana.