sataa ja tuulee....
Aika lohdutonta näkymää maaseudullä täälläpäin ja vähän kauempanakin.
Rypsipellot ovat lakoontuneet ja ovat vaikeasti puitavissa, jos ollenkaan.
Jo tuleentumaan ehtinyt vehnä on kestänyt hyvin viimeöisen ja tämänpäiväisenkin myllerryksen. Viereinen ohrapelto on aivan maata pitkin kuin myös kaurapellot. Rukiin vaalenneet tähkät ovat myös kumollaan.
Vaikealta näyttävät satonäkymät ja sadonkorjuu.
Eilinen päivä taas tuotti metsävadelmaa nelisen litraa. Poiminta-asentoni ei ollut varmaan aivan ergonomisesti hyvä, siilä niskani oli illalla tosi jumissa. Siinä poimiessani ajattelinkin, olisiko SANKOISTUIN hyvä tapa kerätä vadelmia niissä pusikoissa. Myyjä väitti kaupassa, että, kyllä tämä on vallan erinomainen laite vaikeassakin maastossa. Tämä sankoistuin on melkein kuin norsu, jonka takaosassa istutaan jalat koukussa ja marjat laitetaan noin sen korvien kohdalla olevasta isosta aukosta varmaan talteen säiliötilaan. Siinä välissä on vielä kahvakin. Väriltään tämä uusi innovatiivinen tuote on räikeän vihreä, ettei se sattuisi hukkumaankaan siellä metsässä.
Muita uusia keittiöesineitä ovat mansikkapihdit, joilla napasautetaan mansikan kanta pois. Siinä varmaan omat sormet ja pikkulusikka ja vielä veitsikin tulevaisuudessa jäävät kokonaan pois....mansikan plokkauksesta! Pihtien kantaosa on somasti mansikanpunainen.
Ja nyt etsimään uusia kivoja laiteita helpottamaan arkista aherrusta!
Kyllä muuten auttoi eilen illalla tehdyt tulirakenteet korkeille kukkasille. Iso, runsaskukkainen leimukukkarivistökin on vielä pystyssä tuossa mökin piha-alueella.
Ja pääskytkin kävivät yöpymässä niille keväällä vartavasten rakennetulle terassille, jonne niiden pesimistäkin toivottiin.
