Tulostusversio

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
1 tunti 1 päivä 1 viikko 1 kuukausi Ikuisesti
Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

[Crys]

Olen tasan yhden kerran käynyt joskus pienempänä, ehkä yhdeksän vuotiaana. Muuten oli mielestäni sangen tylsää, mutta oli siellä joku kiva vanha "mummeli", joka antoi marianne karkkeja  Muuta ei olekaan pahemmin jäänyt mieleen.

En siis muulloin ole käynyt, eipä tuo suku edes minulle kovin läheinen ja tärkeä asia ole.

[Pihalintu]

Täällä vanha puhuu, on se kumma kun nuorempana ei osaa niitä vanhempia sukulaisia haastatella ja kysellä tarkkaan asioita. Nuorenpana on niin paljon itsekullakin muuta touhua. Nyt on minullakin on kaikki vanhemmat sukulaiset jo poissa, ei ole ketään keltä kysellä 

Huomaa kun tulee vanhemmaksi alkaa menneiden aikojen ihmisten elämäntavat ja kulkemiset kiinnostaa. Joten nuoremmat haastatelkaa vielä elossa olevia vanhempia sukulaisia. Se mitä heillä on katoavaa hiljaista elämänviisautta ja muistikuvia eletystä elämästä 

[terttukaarina]

Pihalintu

Olen ihan samaa mieltä kanssasi.

[mese]

Yhdyn kahteen edelliseen täysin...itse olen juuri tämän kesän aikana haastatellut ja tallentanut vanhojen muisteluja. Ja juuri tänään laskettiin että näistäkin on jo muutama kerennyt lähteä tästä maailmasta, joten tiukille meni. Oma äitini kerkesi juuri kaksi vuotta sitten kertoa juurta jaksain oman kotinsa tapahtumat (nehän jäi sinne luovutetulle alueelle). Kesken ne jutut kyllä jäi...heräsin liian myöhään. Nyt yritän paikata juttuja muilta sukulaisilta, mutta lähes kaikki alkavat olla jo oman ikäisiä vanhimmatkin niin mitäs me tiedämme tai muistamme...
Arvostan kaikkea vanhaa...todellisia aarteita saimme kesällä kun saimme äitini kotiseudusta 1890-luvulla otettua lasilevyvalokuvia. Miten teräviä kuvia olikaan saatu jo siihen aikaan. Ihan kateeks kävi. Mustavalkoiset kuvat huokuivat ihan kuin eilen olisi otettu. Onneksemme nämäkin levyt oli taltioitu museoon.
muoks. lisään vielä aiheeseen sopivan runon...

Vanha valokuva, otettu sata vuotta sitten
kuistilla maaseutukaupungissa,
kahdeksan tyttöä istuu ja katsoo minuun;
välimatkaa vain silmänräpäys.
Nuorin ehkä seitsemän, yllään päärmätty
hame - minä muistutan häntä.
Hänen siskonsa kasvoilla
häive hymyä, katse tutkiva, totinen,
minä muistan sen.
Taustalla on lilja ja palmu
ja voisi olla täällä ja nyt.
Välimatkaa on vain silmänräpäys.
Miten pitkä on valotusaika, miten pitkään
elivät odotukset heissä?
He näkevät minut, lähtevät puiselta kuistilta,
se revitään, silkki ja sametti lahoavat:
välimatkaa vainajiin vain silmänräpäys.
Juuri kun piirrymme selvästi
hämärtyy päivä jälleen.

Bo Carpelanin runo, Finlandia-palkitussa
romaanissa Kesän muistot,
vuodelta 1996

[iipa]

Itse tutkin omia juuriani ja olen niissä päässyt osassa 1600-luvulle ja tutkin myös mieheni sukua.
Minun juureni ovat suurin osin Karjalassa, lähellä Viipuria, mutta Äidin Äidin suku on savosta, ja sieltä läheltä on myös mieheni juuret. Nyt olen löytänyt, että minusta kymmenen ja miehestäni 11 polvea alaspäin on meillä yhteinen esi-isä Rytkösissä, että serkkuja ollaan. 
Järjestin yhdet sukujuhlat neljä vuotta sitten (Isäni syntymästä tuli silloin 100-vuotta) ja kaikki onnistui hienosti ja olen käynyt monissa sukujuhlissa ja  viimeksi osallistuin Virkin suvun sukukokoukseen.
Ensi kuussa olen menossa sukututkimuspäiville Hesaan Karjalataloon, onkos ketään pönttöläistä sinne tulossa?

[Pihalintu]

Tulossa ollaan katselemaan, ihmettelemään, ihailemaan ja ammentamaan, olis mukava moikata 

Valtakunnalliset Sukutapahtuma 19 - 21.10.2007 http://www.suvut.fi/vs2007/index.htm

Meseltä Ihana Bo Carpelanin runo 


Lainaus Anna-Mari Kaskisen runokirjasta  / Tahtoisin kulkea vierelläsi
 
Eilispäivän puutarhaan
jää varhaisinkin muisto.
Kuljen tuttuun maisemaan.
On villiintynyt puisto.

Muistan lämmön, rakkauden
kun kotipihaan palaan.
Kallioita hyväilen
ja joka puuta halaan.

Eilispäivän puutarhaan
käyn rakkaideni luokse.
Kuulen naurun uudestaan.
Ei aika karkuun juokse.

Vielä hetken jakaisin!
Soi laulu oksistoissa.
Viimein palaan takaisin.
- He ovat kaikki poissa

[mese]

Rupes kiinnostaan...mutta missäs yötä?

[iipa]

Olen lauantaipäivän siellä.
Jos vaan olette paikalla silloin, laittakaa yksityisviestiä, olisi tosi kiva tavata.

[tintin äitee]

No niin nyt on juhlat juhlittu ja paluu arkeen on totta. Olin kuin kyläluuta kulkiessani serkkujen luota toisen luokse.
Paikalla oli n.100 henkilöä joista tunnistin noin puolet ja loput oli uusia tuttavuuksia. Suurin osa läheisistä serkuista kuulemma puuttui ja edellisenä viikonloppuna oli myös yksi kuollut. 
Vaan olipa joku tutkinut sukua edemmäksi ja löytänyt meille esi-isän Saksasta Lyybekistä vuodelta 1420, ja on meillä myös Helsingin PORMESTARIKIN suvussa vuosilta 1613-1621 jotain noilta kun en tarkasti voi nyt katsoa. Jokohan kutsutaan pormestarin päivällisille???
Juu ei ollut riitoja, hauskaa oli. Ohjelmaakin oli paljon, laulua ja soittoa.
Tavataan taas vuoden kuluttua ja paikalla pitää olla.
Kansallispukuja paikalla oli vain 5 ja niistäkin vain 2 oli Keski-Suomen pukuja.
Serkut on mukavia kunhan heidät oppii tuntemaan. 

[Jarmo]

Mukavaa että oli mukavaa, ja nyt vaan sukuselvitys kaupunginjohdolle niin jos vaikka kutsu juhliin tulisi 

[Pihalintu]

Kiva kuulla sinun onnistuneista sukujuhlistasi ja tapaamisista    tuosta on hyvä jatkaa 

[rane]

Jos joskus jään eläkkeelle alan harrastamaan sukututkimusta. Harmi vain, että silloin se on paljon vaikeampaa kun nyt. Mitä enemmän sukua siirtyy ajasta ikuisuuteen sen vaikeammaksi menee. - Ja mitä enemmän tulee ikää, sen kiinnostavampaa on tutkia juuriaan. Tasan ei mene onnen lahjat! 

Olen aina ollut kateellinen niille, joilla on suuret suvut ja joilla on tapana tapailla toisiaan. Meidänkin suku on tapaamisia järjestänyt, mutta ei niin innokkaasti. Mielenkiintoista on ollut huomata miten samanlaisista asioista meidät on muokattu, vaikka jokainen on silti yksilönsä.

Viime vuosina olen ollut yhä kiinnostuneempi ottamaan selvää Muolaalta kotoisin olevista juuristani. Luulempa, että tulevaisuudessa teen sinne vielä matkan. Katsomaan isoisäni taakseen jättämiä laulumaita. Se voi olla laajalti tunteita järisyttävä kokemus.

 

[Pihalintu]

Ranelle     kannattaa aloittaa jo nyt 

[rane]

yritystä on, mutta tarkempaan perehtymiseen ym. tarvitaan enemmän aikaa kuin nyt olisi. Mutta vähitellen.. Tiedän sukulaisia, jotka ovat selvittäneet yhtä ja toinen toista sukuhaaraa. Niihin olen joskus tutustunut. Jonkin verran tiedän sukuhistoriastani 1700 -luvun Lempäälään asti. Toisaalta yhtä haaraa en tiedä kuin mummooni saakka. - Se kiinnostaisi ehkä eniten. Samoin kuin Muolaan haara..

[Pihalintu]

Ranelle, sinullahan on jo hyvä alku kun noin paljon on jo tietoa valmiina. Siitä on hyvä jatkaa vähän kerrallaan ja koskaanhan se ei valmiiksi taida tulla, koska elämä jatkuu....