Älä Marle vaan koskaan parane tuosta kuvaamismaniasta. Niin mukava on katsella noita kuvia. Toka kuvan unikostakin tuli ihan lapsuus ja äiti mieleen, kun äidillä oli pitkä rivi tuollaista unikkoa. Niitä oli paljon eri värisiä, ja minä jo silloin tykkäsin niistä kamalasti. Pääskyskuva ihana,mutta siinä mielessä vähän haikea, että kohta ne kokoontuvat juuri noin parviksi langoille, -ja sitten muuttavat pois. Mutta eivät onneksi vielä.