Lähdettiin tutkailemaan suppistilannetta. Muutamia ihan hyvänkokoisia oli jo noussut.
Mutta mustatorvisieniä olikin sitten jo ihan mukavasti .
Vaimo otti tunnistukseen yhden rouskun, jota ei metsässä ennen oltu nähty.
Kun ei ollut se sienikirja mukana.
Niitä olis ollut enempikin, mutta ei viitsinyt kaikkia kerätä kun ei tiennyt, mikä oli.
Totesi vaan, että sitten tää on varmaan joku superherkullinen kultarousku tai vastaava
.
No kotona kirjasta sitten, että se
kultarouskuhan se, ja vielä harvinainen Suomessa ja harvinaisen herkullinen.
Kaikki tuntomerkit täsmäsi. Ja makutesti pannulta ilman mitään sipuleita ym. todisti että on hieno mieto maku.
Tässä se kultarousku. Sinne metsään jäi ne loput. Pitää varmaan huomenna ajaa takaisin sinne, minkä
koordinaatteja en nyt tässä viitsi julkistaa
, ja pelastaa ne.