Meillä viikon 34 ympäristöteko oli vanhan liiterin siivouksen tekeminen lajitellen. Olisi ollut helppoa tai ainakin helpompaa mättää kaikki säkkiin vaan, mutta niin vaan meni melkein niin kuin luonnostaan metalliromu omaan astiaansa, sähköromu omaansa, poltettavat puut omaansa. Jopa vanhat käyttämättä jääneet bambusoihdut, joille meillä ei ole käyttöä, päätyivät takkaan palamaan ja metallinen säiliöosa metallinkeräykseen.
Oli muuten mielenkiintoinen projekti tuo liiterinraivaus. Kierrätystä vanhaan malliin. Iloisia ja vähemmän iloisia jälleennäkemisiä. Liiteri kuului aikaisemmin isälleni ja hänpä oli sinne sitten vienyt kaiken, mikä huushollista jäi ylimääräiseksi. Sieltä tuli vastaan vuonna -76 virattomaksi jäänyt kirjahylly (polttopuukuntoisena), sukulaisten vanhoja keittiökaappeja (polttopuukuntoisena nekin) ja niin linttaan astuttuja kenkiä, että ei ole muuten tosikaan. Ehkä hän oli ajatellut tarvita niitä vielä.
Oli mukaviakin tavaroita. Löytyi mummon vanha lampunvarjostin, ihania vanhan ajan peltikanistereita, työkaluja. Ne siistitään ja laitetaan seinälle koristeeksi.
Toinen ympäristöteko oli jättiukonputken häätäminen nurkista. Ei tosin kovin ympäristöystävällisellä konstilla, mutta kun sitä on mahdoton hävittää ilman myrkkyä. Liki kymmenen vuotta täällä kotinurkissa yritin ilman kunnon myrkkyjä ja aina vain jättiukonputki nousi entistä ehompana. Pidän tärkeämpänä saada estettyä tuon suomen luontoon kuulumattoman kasvin holtiton leviäminen. Sitä paitsi pihapiirissä se on vaarallinen, koska sen sisältämä neste aiheuttaa auringonvalon kanssa yhdessä palovammojen kaltaisia kipeitä läiskiä iholle.
Nyt alkavalla viikolla voisi tehdä Hannun esimerkkiä noudattaen kierroksen mahdollisten kukkapenkistä karanneiden jättipalsameiden kitkemiseksi. Sitä on meillä siis kukkapenkissä ihan tarkoituksella, mutta en päästä sitä leviämään siitä pois. Joka kesä kierrellään tontin ympäristö moneen kertaan ja kitketään karkulaiset. Monin paikoin tuo on päässyt leviämään aivan mahdottomasti.
Sähkönkulutuksesta. Sitä kuluu meillä varmasti aika tavalla, eikä valoja tule sammuteltua ehkä riittävänkään usein. Sellaista kokoaikaista valojen päälle ja pois räpsyttelyä meillä ei ihan tietoisesti harrasteta, mutta toki valot sammutetaan jos jossain huoneessa ei olla pidempään aikaan. Toisaalta mökillä meillä ei ole sähköjä lainkaan, joten siellä sitä ainakaan ei kulu. Ladattavat ledilamput on valonlähteenä, joten lampun lataaminen kaiketi vähän kuluttaa. Toisaalta ollaan siellä melko vähillä valoilla kaiken kaikkiaan. Hämärässä on mukavaa ja otsalampun valossa voi tehdä tarkemmat hommat.
