Hupsista, olipa Telkkisen kysymys jäänyt syyskuussa huomaamatta. No, nyt tulee päivitystä tilanteeseen.
Rusko kävi vielä pari kertaa syksyn aikana kontrollikäynnillä ja kortisonilääkitystä jatkettiin vuoden loppuun asti. Asteittain annostusta vähennettiin niin, että lopuksi sai lääkettä enää ihan hitusen parin päivän välein. Pitkä oli kuuri kun elokuusta joulukuun loppuun oli jatkuvalla lääkityksellä.
Kortisoni teki Ruskosta kömpelön, ruoalle hirveän ahneen (varasteli ruokaa ja oli muutenkin aika mahdoton sen suhteen) ja vei siltä parhaan elämänilon. Nyt vasta kun lääkettä ei mennyt yhtään, palasi Ruskolle entinen leikkisyys, ketteryys ja sellainen iloinen pilke silmiin.
Tämän ketjun alkupään kuvissa näkyy ne karvattomat kohdat Ruskon selässä ja tassuissa. Myös mahanalus jouduttiin ajamaan täysin karvattomaksi. Karva ei alkanut kasvaa takaisin ennen kuin kortisoni oli lopetettu kokonaan. Nyt on vähän pientä nukkaa karvattomissa kohdissa. Ruskolle hankittiinkin lämpöinen takki pakkasten varalle. Vähän hassuhan sellainen takki on lapinkoiran päällä, nuo kun yleensä ovat varsin säänkestäviä koiria, Lapin ankariin oloihin sopeutuneita.
Lääkäri ohjeisti syksyllä, että sitten kun lääkitystä ei enää tarvita, pitäisi Ruskolle tehdä kohdunpoistoleikaus ja jo mielellään ennen seuraavaa juoksuaikaa. Juoksu kun voi jo sekin laukaista uudelleen tuon autoimmuunisairauden ja mahdolliset uudet pennut olisivat katastrofi. Siis kun taipumus tuohon sairauteen saattaa olla periytyvä ja toisaalta pentujen saanti olisi niin rankka juttu Ruskon elimistölle, että taudin uusiutumisen riski olisi suuri. Ja meillähän on uroskoira omasta takaa, joten...
Tänään oli sitten se Ruskon leikkauspäivä ja hyvin meni kaikki. Nyt vaan toivotaan, että se jaksaa tuosta toipua. Kovasti on väsynyt ja surkea vielä, mutta eiköhän tuo tuosta ala piristymään. Toivotaan ainakin niin.
Niin eri tavalla menee välillä elämä kuin on suunniteltu. Joskus kun Ruskon meille tuloa suunniteltiin, mietittiin sukutauluja ja linjoja ja katsottiin, että meidän vanha Rasmus-koira olisi ihan hyvä sulhaskandidaatti Ruskolle. Olin jo oikeastaan päättänyt, että nyt tänä keväänä meille sitten olisi perheenlisäys koiravauvojen muodossa toivottua. Nyt ei tule niitä pentuja. Olen vain ikionnellinen, jos ylipäätään saamme pitää Ruskon terveenä vielä monta vuotta.
