Mesiangervo, kyllä sitä kärsii kysyä. Viikko sitten huomasin, että Rusko siristeli vähän silmiään. Vähän oli rähmääkin silmäkulmassa, mutta silmät eivät punottaneet pahasti, eikä koira näyttänyt mitenkään kärsivältä. Päätin katsella päivän pari ennen kuin vien koiran eläinlääkärille hakemaan toisen koiran kanssa tutuksi tullutta silmätippareseptiä.
Torstaina aamulla silmät olivat edelleen vähän rähmäiset, mutta ei pahan näköiset. Torstaina iltapäivällä ne olivat kovasti tulehtuneet ja turvoksissa. Rusko piti saada eläinlääkärille äkkiä.
Omalle lääkärille ei saatu aikaa, joten vinkkasivat toisen paikan, josta aika löytyikin vielä samalle illalle. Sinne siis. Saatiin silmälääkettä ja perjantaina silmät olivat jo paljon paremman näköiset. Lähdimme mökille viikonlopun viettoon.
Lauantaina iltapäivällä Ruskolla alkoi ylös nouseminen käydä vaikeaksi. Ajattelin sen olevan vähän pökerryksissä silmälääkkeen takia ja jos ei oikein näekään kunnolla kun on silmät kipeinä ja niukauttaneen kinttunsa kun liukasteli lattialla. Illalla se oli kovin uneliaskin, mutta jaksoi vähän kävellä kun kantoi sen ulos. Mökkinaapurin avustuksella soitin paikalliselle eläinlääkärille, joka olisi kyllä ottanut meidät vastaan hetikin, mutta arveli meidän voivan odottaa seuraavaan päivään ja kotipaikkakunnan lääkärille pääsyä.
Näin tein, eikä Ruskon tila muuttunut paremmaksi, vaikka vähensin silmälääkettäkin, jos se selvittäisi sen päätä. Unelias ja liiankin levollinen se oli silti, paitsi jos piti kantaa pissalle. Kantaminen ja kaikki liikkuminen teki niin kipeää, että usein pääsi kiljaisu. Tuossa kunnossa se oli kun vein sen eilen päivystykseen ja se taitaa olla tämän hetken tilanne myös.
Nyt on selvinnyt kokeiden tuloksia. Monenlaista arvoa on pielessä ja jotain niistä jo voi päätellä, mutta ei vielä varmaa diagnoosia. Ainakin kolme sairautta on ehdolla, joista kaksi parannettavissa. Ruskon on siis edelleen hoidettavana ja huomenna ehkä selviää lisää.
