Minä joskus työelämässä ollessa olin kovastikin innokas käymään talon tarjoamassa jumpassa. Vetäjä oli pätevä ja jumpan taso sellainen, että huonokuntoinen pärjäsi mukana ja sitten kun kunto kohosi (harrastin muutakin liikuntaa lisäksi) niin se meni mukavasta kevyestä liikunnasta rankempien treenien lisänä.
Kuntosalikin olisi ollut, mutta ei siellä montaa kertaa tullut käytyä. Vähän vieraalle tuntui koko touhu ja hankalalle mahtua sinne raavaiden miesten sekaan (ystävällisiä ja kannustavia olivat, ei siinä mitään!).
Risto jutteli viisaita kotiliikunnasta. Aika samanlaisia olen miettinyt noin yleisesti ottaen ja yrittänyt omaankin elämään soveltaa.
Nyt on vaan meillä moni kotiliikuntajuttu mennyt vähän hankalaksi kun on niin monta eri-ikäistä liikkujaa. On lasten menot, on koulut, on paljon erilaisia odotuksia ja toiveita ajankäytön suhteen. Ajan puutteen vuoksi kunnosta huolehtiminen muuttuukin paljon monimutkaisemmaksi. Ei mahdottomaksi, mutta hankalammaksi.
Pyöräilyä olen yrittänyt harrastaa jo pidemmän aikaa, mutta siinä on ongelmana se, että jos lähden valoisan aikaan, kaatuu koko arkihärdellin pyöritys lenkkini ajaksi Kaitsun niskaan. Kyllä hän sen tekee, mutta minusta ei ole mukavaa jättää jo yhden työpäivän tehnyttä miestä hoitamaan lasten iltapuuhia yksin. Aika vähissä on myös ne kuntoa kohottavat puuhat, mitä voi lasten kanssa tehdä. Halonhakkuu ei oikein ole vaihtoehto
Eikä kävely, sillä lasten kanssa jos lähtee, jää vauhti niin hitaaksi, ettei liikunnasta paljoa hyötyä tule. Pitkiä matkoja taas eivät jaksa, joten se siitä sitten. Olisikin kätevää jos voisi vaikka lasten koululta hakemisen hoitaa kävelemällä, mutta hieman hankalaa se on kun on kaksi sen verran pientä, että eivät jaksa vielä kävellä 6 kilometriä ja koululaiset taas tarvitsisivat välipalan jaksaakseen kävellä kotiin ja sen mukana kuljettaminen ja kotimatkalla syöminen menee jo aika hankalaksi tällä porukalla. Aikaisemmin tuota harrastettiin, koulumatkakävelyä, mutta nyt on jäänyt vähille.
Tosin viime viikonloppuna sahasin polttopuita siihen malliin, että tänään olen jo hieman saanut päätä käännettyä ilman suurempaa tuskaa
Vuorottelemme toki iltamenojen kanssa, mutta sitten on jo koko perheen yhteinen aika melko vähissä. Kuntokeskukseen kun voi ottaa lapset mukaan ohjattuun lapsiparkkiin, niin silloin jää myös tuolle paremmalle puoliskolle omaa aikaa. Tai ainakin noin toivoisin homman onnistuvan. Kokemustahan ei vielä ole.
(Ajankäytöstä ja kunnon merkityksestä arkeen elävä esimerkki elämästä. Just vaihdoin Pikkutipulle vaipan. Nyt tuli sitten tähän niin haisulina, että uusi keikka on tehtävä. Kyllä pitäisi saada itsensä parempaan kuntoon, että jaksaa tuota 10 kg pikku punnusta lavuaarilla roikotella).
