Avioparin onnea koetteli heidän luonaan asuva Emma-täti. Täti oli aina komenteleva, kärttyinen ja vaativainen. Viimein seitsemäntoista pitkän vuoden jälkeen täti kuoli. Hautajaisten jälkeen mies sanoi vaimolleen:
- Jollen olisi sinua niin syvästi rakastanut, olisin häätänyt Emma-tätisi talosta aikoja sitten.
- Minun Emma-tätini? vaimo sanoi. Minä luulin että hän oli sinun Emma-tätisi!
Aviovaimo tuli keikistelemään miehensä eteen pienissä bikineissä.
- Onko uimapukuni tutun näköinen?
- Hmmm, on siinä jotain tuttua...
- Tein sen vanhasta kravatistasi.
- Eilen illalla otin toimistosta vähän töitä kotiin ja aamulla vaimoni pakotti minut ottamaan vähän eilisiä tiskejä mukaani toimistoon, valitti mies ystävälleen.
- En halua kerskailla, mutta voin kertoa, että olen alkanut muistuttaa Jörn Donneria.
- Missä suhteessa?
- Katsos, vaimoni on ruvennut inhoamaan häntäkin.
- Ennen kuin arvaatkaan olet naimisissa. Kuiskaat alttarilla pari sanaa ja olet kiikissä lopun elämääsi.
- Ei huolta, toinen poikamies sanoi. Mutiset unissasi pari sanaa ja avioero järjestyy tuota pikaa!
- Ennen naimisiinmenoamme sinä aina sanoit, että minun vähäisin toivomukseni on sinun lakisi.
- Pitää paikkansa, mutta kun sinulla on niin paljon niitä toivomuksia, niin minun on vaikea päättää, mikä niistä on vähäisin.
- Ensimmäistä kertaa yli neljään vuoteen minun herätyskello herätti minut, kertoi mies kaverilleen.
- Mistä se ihme johtui?
- Vaimoni heitti minua sillä.
Kirjoittaja
Aihe: aamun kevennys... (Luettu 165 kertaa)