![Surullinen [:-(]](http://mylly.hopto.me:8080/pkfoorumi/Smileys/Ponttola_1/4.gif)
Niin - raakuus on lisääntynyt, tiedä sitten mistä se johtuu. Joskus voi olla niinkin ettei aina tajuta omia tekojaan..tai että käsitykset oikeasta ja väärästä ovat hämärtyneet. Muistan aina meidän asumalähiössä sen naisen joka hakkasi koiraansa - en ollut ainoa, sillä aluelehdessä oli yleisönosastolla kirjoitus jossa moitittiin koiran huonosta kohtelusta (kirjoituksessa mainittiin alue jossa pahoinpitely oli nähty - siitä tunnistin). Itse näin tilanteen livenä vain kerran - ja se teki todella pahaa.
Itseäänkin saa joskus syyttää - mikä estää puutumasta asiaan kun näkee ohikulkijan lyövän koiraansa ja ärjyvän tälle; ehkä tämä perisuomalainen hienotunteisuus , kun ei koskaan tiedä miten toinen reagoi tai onko itse vain ylireagoinut asiaan -
Eli tähän pätee varmaan sama sääntö kuin naapurista kuuluvaan lasten itkuun ja vanhempien äänekkääseen yhteenottoon; ei mielellään puututa vieraiden ihmisten sisäisiin asioihin. Mutta pitäisi löytyä siihenkin rohkeutta, jos on sitten ymmärtänyt väärin ja saa siitä moitteet on se riski otettava, kuultava selitykset tai päädyttävä tilanteen mukaiseen ratkaisuun.
Koiranomistajat ovat tavallaan siinä mielessä etulyöntiasemassa, että heillä on parempi mahdollisuus puuttua suoraan nähtyyn eläinrääkäykseen; keskinäinen sopimus siitä, että täysin kelvottomat koiran omistajat pistetään ahtaalle - vähän kasvattajamentaliteettia siis tarvitaan, yhteisöllistä kontrollointia - vaikka tuskin kukaan toisen koiranomistajan ollessa paikalla ryhtyy hakkaamaan koiraansa - sehän tietää vain hankaluuksia. Sitten kun valvovat silmäparit ovat poissa - voikin tapahtua mitä tahansa. Remujengien touhuun on vaikeampi puuttua - sitä pelkää jo itse jengiä niin paljon että menee sivuun - no aina löytyy ratkaisu - kutsuu poliisin paikalle.
Sitten on tämä - se mitä näet; tekee pahaa (remujengi ja koira jaloissa; mielikuvitus alkaa pyörimään, mitä koiralle tehdään, saako se ruokaa, potkitaanko sitä kun pinna kärähtää krapulassa ollessa, impulssiivinen aikuinen on inhoittava toisellekin ihmiselle, miksei sitten puolustuskyvyttömälle eläimellekin - vaikka todellisuudessa koira ja isäntä ovatkin syvästi kiintyneet toisinsa, eläinkin tottunut omistajiensa omituiseen käyttäytymiseen ja pitää sitä normaalina.
Se mikä meille on normaalia on erilaista normaaliutta, mutta normaaliutta kuitenkin - koirallekin. Voiko eläin sopeutua huonoon/erilaiseen kuin meidän normaalimme - kohteluun? Onko meidän normaalimme sitten parempaa vai huonompaa jos eläin kuitenkin tuntee olonsa mukavaksi?
Voiko eläin kokea epävarmuutta, ahdistuneisuutta..kuten ihminen tuntee - siitäkin on kyse. Joku voisi väittää ettei eläin ylipäätänsä kärsi mistään, paitsi ruoan puuttesta? Näin erilailla voidaan ajatella ja kokea eläimen kohtelu.
Koirankasvattajillakin voi olla erilaisa käsityksiä hyvästä ja pahasta eläinten kouluttamisesta saatika kasvattamisesta. Kuka määrittelee hyvän ja huonon; me itse.
Toinen ei leukaansa lotkauta potkimiselle - jos se on omistajan mielestä sellaista hyväntahtoista ja koulutukseen liittyvää - toinen kokee sen jo pahoinpitelynä. Missä se raja sitten menee>; mihin voi puuttua ja mitä voi pitää epäsopivana?
Mulle se on tätä: (kuten lapsen kasvatuksessakin) impulssiivinen käytös, pidäkkeettömyys; ei osata hilitä raivonpuuskia, epäjohdonmukaisuus, epäsäännöllisyys, omituinen käytös (humalatila) joka aiheuttaa pelkoa /hämmennystä, epävarmuutta, turvattomuutta; (mitä toi seuraavaksi tekeen) niin koirassa (?)kuin ihmislapsessakin. Fyysinen pahoinpitely - laiminlyönti; ei hoideta asianmukaisesti, ärjytään ja huudetaan, ei koskaan hellitä tai hellitään vain kun ollaan humaltuneena ja jne.
Mussa on se vika, että haluan pelastaa jokaisen eläinparan kaikilta omasta mielestäni epäsopivilta omistajilta - ja jos oikein tiukan seulan läpi katsotaan - niitä on terveissäkin - mukaanlukien nämä alkoholistit, vaikka kuinka koiraansa rakastaisivatkin...kun mulla on sellainen mielikuva että rakkaus on kovin epävakaa tunnetila jonka voi pyyhkiä pois seuraava tunnetila joka ei enää olekaan rakkauta vaan esim. turhautuneisuutta, väsyneisyyttä, kyllästyneisyyttä jne.
Psykopaatit taas eivät osaa rakastaa ketään eivätkä mitään - vaikka heidät normaaliväestöön vielä luetaankin. He eivät kuitenkaan ole normaaleja - kaikkea muuta - vaikka normaalia osaavatkin taitavasti esittää. He ovat todellinen uhka kaikelle ja kaikille.
Siinä mielessä mulla on aika kylmä ja diskriminisoiva asenne; eläin on mulle kuten avuton lapsi; se tarvitsee suojaa, ravintoa, lämpöä ja vakaan tunne-elämän omaavan ihmisen joka osaa olla looginen ja järkevä, kykenee hillitsemään impulssejaan, on johdonmukainen ja turvaa antava..no joku teistä keksii vielä lisää.
Aika kovat vaatimukset; ihmekkös sitten mulla ei koiraa olekkaan
![Nauraa [:-DD]](http://mylly.hopto.me:8080/pkfoorumi/Smileys/Ponttola_1/9.gif)
.
Eli jos mun edellinen teksti oli hohh..hoijaa.. niin tämä vasta ...
![Nauraa [:-DD]](http://mylly.hopto.me:8080/pkfoorumi/Smileys/Ponttola_1/9.gif)
. Sory - joskus intoudun pistämään novelliksi..
P.S se nainen räksytti koiraansa siksi että se haukkui, aina kun koira haukkui, niin remmillä kylkeen, olisi ollut viisaampaa viedä koira koirakouluun jossa olisi opetettu oikea koiran käsittelyä. Itse teki mieli huutaa naiselle, koirat haukuu, etkö tiennyt sitä hankiessasi koiran? Anna koiran haukkua - sehän on ulkona ja on innoissaan. Mutta oli hiljaa ja kärsin.