Tulostusversio

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
1 tunti 1 päivä 1 viikko 1 kuukausi Ikuisesti
Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

[Marle]

Kaarin, luurankoja kolistelee kaapeissa, mutta eteenpäin on elävän mieli.

[Pyryharakka]

Kaarin... Jatka vain samaan malliin...

[käenpiika]

Rankkoja ja kovia kokemuksia oli tuon Kadotettu lapsuus-ohjelman henkilöillä.Kenenkään ei tuollaisia kokemuksia olisi tarvinnut kohdata omalla kohdallaan 

[puppu]

Voi että. Minun piti katsoa se mutta just silloin tuli poika käymään tyttökaverinsa kanssa ja unohtui 

[kati]

Nyt vasta aukaisin ja lukaisin tämän ketjun.

Kaarin, kyllä nuo koettelemukset ovat kasvattaneet sinusta mahtavan ihanan ihmisen, vaikka tuskin koettelemukset ainoana syynä ovat, sinä olet sinä, ainoa ainoalaatuinen Kaarin. 
Ja tottahan sinun on syytä itkeä niitä asioita, ne ovat osa sinua kokonaisuudessaan ja varmasti tulevat välillä satuttavina mieleen.

[Marle]

Kati, hyvin sanoit

[Jaska]

Ehdin vähän vilkaista tuota ohjelmaa, koskettava...
Emmerdalessa annettiin Suomesta vähemmän mairitteleva kuva, Nicola nyt ei ole niitä fiksuimpia henkilöitä, joten hänen sanomanaan se kai menettelee:
- Suomi ? Eihän sinne kukaan matkusta
- siellä on ½ tuntia päivänvaloa päivässä
- ihmiset istuvat karvalakit korvilla ja juovat votkaa
- kaikki ovat masentuneita

No, onneksi Laurel sanoi menevänsä juppipariskunnan lastenhoitajaksi, joten kai täällä Suomessa jotain "sivistystäkin" on. Jos nyt sitten lähtee Suomeen, tänään selviää.  Tai sitten ei: http://www.mtv3.fi/emmerdale/

[käenpiika]

Yksi ystäväni joka katsoo sarjaa,soitti tänään mulle ja kertoi juuri  nuo samat jutut mitkä Jaska kertoi.Huono on engelsmannien tietämys Suomesta 

[Marle]

 

[Marle]

Osittain, ainakin talvella - "kaukaisten seutujen" paikallispubeissa

[Jaska]

Oiskohan mennyt Suomi ja Siperia sekaisin...

[Töyhtis]

Siltä vähän vaikutti, että Suomi ja Siperia on sekottuneet 

Katselin eilen myös sen norjalaisen dokumentin kipsatuista ja sairaalan sänkyyn "vangituista" lapsista. Kyllä oli karmeeta katseltavaa...ei oikein voinut ymmärtää, että sellasta on ihan oikeesti tapahtunut.

Yhdyn Puppun, Susin ja Katin kirjoituksiin Kaarinin suhteen.

[Kaarin]

Se kipsaus oli sen ajan hoitomeneteltävä.  Kipsissä piti jatkuvasti maata.  Ei saanut edes päätä nostaa, vaan se oli käytettu siteillä kiinni.  Selällämme syötiin, leikittiin, käytiin koulua, eli kaiken teimme.
Vuosien kuluttua hoito muuttui, et saimme olla vatsallamme, mut istumaan ei saanut nousta jne...
Kauniita kommentteja olette tytöt antaneet, kiitos.

Ihmettelen, ettei tuosta ajasta paljoa puhuta.   Eikä se ollut pelkästän köyhien sairaus.  Kyllä parantolassa oli sekä herrojen, et narrien lapsia.  Kohtelu oli kuitenkin erilaista.
Esim mustalaisia vähäteltiin.  Niin hassulta kun kuulostaakin, niin me potilaat hoidimme vähempiosaisia.
Mun lellikki oli ihana Valtsu.  Hänet tuotiin hallissa mun sängyn viereen nukkumaan.  Poika kehräs kunin kissa, kun hivelin hänen kulmiaan, niin nukahti.  Oli oikea kullanpala.

Et semmoista.

[Jarmo]

Jäi tuo ohjelma näkemättä, ei varmastikaan ole helppoa ollut.. ei osaa oikein kommentoidakaan

[luscinia]

Minäkin olin keuhkotautiparantolassa vuoden v.49-50.
Minulla oli vain varjostuma keuhkoissa, äitini oli kuollut aikaisemmin ja niinhän siinä sitten kävi, että pikkutyttökin sairastui.
Me kävimme koulua ja leikimme, hiljainen halli oli nukkumista päivällä parvekkeella.
Muistan hyvin vauvalan, jossa oli pikkuisia lapsia, valjailla köytettyinä aitasänkyihinsä.
Muistan myös luustotuberkuloosia sairastavat. He olivat todellakin valjailla sidotut vuoteisiinsa, kipsit selässään tukemassa sairaita kohtia kehostaan.
He tulivat kouluun työnnettävissä vuoteissaan.

Rautaviiniä, kalanmaksaöljyä joka päivä....paljon oli myös syötävä.
Vispipuuro on ollut ruoka, jota vasta aikuisena paljon myöhemmin aloin syömään...Siitähän tulee helposti masu täyteen, mutta kaikki oli syötävä...ja niinpähän sitten useampaan kertaankin....yäk........
Röntgenissä kaytiin ja valohoitoakin saatiin, mitä lie nämä menetelmät olleet.

Minulla oli hyvin pyöreät posket, kun pääsin kotiin. Sen jälkeen en ole sairastanutkaan....ja tupakkia en ole koskaan polttanut. Sanonkin aina, olen sairastanut vaikean keuhkosairauden, joten tupakalla en keuhkojani enää turmele.

Kaarinin kanssa joskus kauan sitten asiasta jonkin verran kirjoitimme, muistatko?

Paljon on muistoja, omani eivät ole painajaisia jättäneet, mutta todella ikäviäkin tilanteita oli siellä pikkuisen lapsen elämässä.