Kiitti muisteloista, Luciania. Kyllä muistan, et ollaan keskusteltu.
Ei mullekaan sellaista hyökkäävää oloa ole jäänyt. Ehkä ikävä oli pahin, koska onhan parantola ollut kotini vv. 1949-63. Mielestäni totuin kuitenkin aika hyvin ns. normaaliin elämään ja halu opetella oli valtava. Kai pahinta on, etten halunnut myöntää olevani invalidi, vaan mennä porskuttelin etiäpäin, niinkuin toisetkin.
![Nauraa [:-DD]](http://mylly.hopto.me:8080/pkfoorumi/Smileys/Ponttola_1/9.gif)
Jarmo, en odotakaan mitään kommenttia. Ollaan, kuin ei oltaiskaan, niin on hyvä olla.
