Kiitti muisteloista, Luciania.  Kyllä muistan, et ollaan keskusteltu.
Ei mullekaan sellaista hyökkäävää oloa ole jäänyt.  Ehkä ikävä oli pahin, koska onhan parantola ollut kotini vv. 1949-63.  Mielestäni totuin kuitenkin aika hyvin ns. normaaliin elämään ja halu opetella oli valtava.  Kai pahinta on, etten halunnut myöntää olevani invalidi, vaan mennä porskuttelin etiäpäin, niinkuin toisetkin. 
![Nauraa [:-DD]](http://mylly.hopto.me:8080/pkfoorumi/Smileys/Ponttola_1/9.gif)
Jarmo, en odotakaan mitään kommenttia.  Ollaan, kuin ei oltaiskaan, niin on hyvä olla. 
 
 