Täytyisköhän toi otsikko vaihtaa?
Olen joskus yrittänyt psygologille lapsuudestani keskustella. Ei siitä mitään tullut. Avautuminen teki kipeää ja oli tunne, ettei uskottu kertomaani.
Enkä täälläkään halua kummemmin alkaa miettimään asiaa, kun tähänkin asti olen jotenkin selvinnyt.
Yks juttu. Ettehän ala säälimään mua. Sitä en tartte, eikä se auta mitään.
Toi on mun elettyä elämää ja jos siitä mainitsen kohtia, ei se tarkoita sitä, et tartten sääliä.
Aurinko paistaa!