Sununtaihuomenta. Taivaalla näkyy jo sinisiä aukkoja ja harmaa on paikoin aivan vaaleaa.
Vartti sitten nappasin luulääkkeen. On se melekoinen myrkky kun ei maate saa mennä puoleentuntiin ja vettä täytyy lipittää normaalia enemmän.
Tässä tuli mieleeni kun tenavana parantolassa piti jatkuvasti maata kipsissä selällään.
Mulla oli saman hekinene petikaveri.
Hänen kanssaan leikimme mielikuvitushoitajaa. Kävelimme sänkyssä maaten (mielikuvitus) ja petasimme petejä ja hoidimme mukaa potilaita.
Siinä kävi sutina kun käsillä ilmaa haroimme.
Mielikuvitus oli meillä purkautumiskeino, kun ei saatu liikkua, eikä hallin aikana saanut leikkiä. Meillä oli mukavaa!
Elekää hermostuko kun taas aloin teille muistelemaan menneitä.
Nyt meen keittämään kaffeen valamiiksi. Enää muutama minuutti ja sit
Leppoisaa päivää kaikille.