Kiitos haleista ja sanoista.
Olen muistaakseni joskus aikaisemmin ja nytkin sanon, et nuihin lapsuudenajan muisteloihini ei liity mitään säälin hakua.
Olen pikkusena pudonnut tikkailta ja loukannut selkäni.
Sen ajan hoito oli vuosien makuu kipsikaukalossa. Ite makasin samaan syssyyn n. seitsemän vuotta ja ite hoito kesti yhteensä 14v. Sit hoito muuttui vapaammaksi ja saatiin asteittan liikkumisoikeuksia.
Kävelemään opetteleminen oli suuri asia. Entäs kun eka kerran sain ulkona kävellä. Se oli ihanaa!
Olihan toi aikaa, mut mitään en antais pois.
Ja tähän loppui muistelot tälläkertaa.Jos jotain kiinnostaa, niin mielelläni vastaan ja mitään arastelematta niitä voi esittää.
Aika on mennyt ja olen itteni kanssa sinut. Tosin onhan katkeruuttakin, mut harvemmin putkahtaa esille.
---
Eipä ne siniset aukot kauaa taivaalla pysyneet. Taas on harmaata. Ei sada, niin täytyy kohta mennä..