Vermon reissu onnistui hyvin, Hopo meni paremmin (siis kovempaa) kuin viimeksi eikä
tullut kuin yksi laukka. Radan varressa seisoi setä ison videokameran kanssa, sitä Hopedi
pelkäsi ekalla kierroksella niin että meinasi jalat mennä alta. Setä oli kuulemma kuvaamassa sekä
sitä valtavaa hanhiparvea mitkä olivat tulleet radan keskelle hegailemaan, että hevosia.
Oikein olen tyytyväinen Hopoon, kyllä se siitä.
Pyykit koneessa, kohta pitää käydä hakemassa pois, sitten koirat autoon ja menoksi.
Poiketaan koirapuistoon matkalla KaijaPasilaan. Kutsuin itseni kylään katsomaan telkkarista maajusseja,
ja saan samalla poronkäristystä.
Onkin jo kauhea nälkä, mukana Vermon retkellä oli
onneksi sämpylä ja kaakaota, ne onkin ainoat mitä aamupalan jälkeen olen syönyt ja juonut.
Maistui lämmin kaakao tosi hyvälle ulkona.