Tulostusversio

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
1 tunti 1 päivä 1 viikko 1 kuukausi Ikuisesti
Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

[Marjuli]

Minä kuvittelin aina lapsena, että vuonna 2000 autot lentävät ja kodeissa vilisee kaikenlaisia robotteja. Lieneekö syy kuvitelmiini, että katselin lapsukaisena usein animaatiosarjaa Jetsonit, Siinähän lenneltiin ja kotiapulaisena oli robotti Roosa.

Miksiköhän se ei toteutunutkaan? Sen sijaan maailmassa on monta muuta kummallista asiaa, joista en osannut edes haaveilla. Kännykkä on yksi ihmeellisyys. Eihän sellaista tiennyt tarvitsevansa. Ja kotona on muita melkein robotteja, joista ei tiennyt mitään: esim. mikroaaltouuni. Olen kuullut, että on olemassa jonkinlainen imurirobotti, joka kuljeksii pitkin lattiaa ja kääntyy, kun se tulee päin huonekalua tai seinää. Se olisi mukava, mutta taitaa olla vielä kallis.

Minkälaisia kuvitelmia teillä oli ja ovatko ne toteutuneet? 

[Jarmo]

Hieno kysymys, mutta ei muista mitä pienenä kuvitteli maailman olevan joskus tulevaisuudessa

[Marjuli]

Ehkä minun lapsuudessani hössötettiin enemmän noista avaruusasioista. Sputnik oli suuri juttu. Muistan kuinka me talon lapset katsoimme sitä talkkarin sedän kanssa pihalla. Pieni piste taivaalla liikkui.  Niitähän näkee nykyisin solkenaan yötaivaalla.

Kaikki viittasi silloin avaruuden valloitukseen. Kuussakin käytiin. Sitten kaikki jotenkin stoppasi joksikin aikaa. Rahat taisivat mennä sotimiseen.

Tämä ajatus tuli mieleeni tänä iltana, kun Didi katseli omasta kompuutteristaan jotain ohjelmaa tulevaisuudesta. Se oli saksalainen juttu ja kuuntelin sitä vain toisella korvalla. Roboteista sielläkin puhuttiin. Sanoin Didille, että jos robotit hoitavat kaikki työt ja asiat niin ihmisen aivot surkastuvat ja ihmisistä tulee robottien orjia. 

[Risto]

Ai vanhoja muistellaan.
No, se Sputnik lensi silloin taivaalla, kun me oltiin tulossa Jyskästä Kypärämäkeen, siis Jyväskylän toiselta laidalta toiselle laidalle.
Niin, lähdettiin Jyskästä linja-autolla tulemaan Kypärämäkeä kohden ja Tourulan (puolessa välissä, 5 km) kohdalla oli se h-hetki.
Linja-auto pysähtyi, kaikki meni linja-autosta ulos, katuvalot sammuivat koko Jyväskylästä, Jyväskylä pimeni, sitten se pieni valopilkku meni läpi taivaan.
Siinä se oli. Kiva muisto siitä jäi. Jälkeenpäin olen ajatellut, että kyllä ihminen on viisas, kun osaa rakentaa tollaisia vehkeitä.
Vuonna 69 he kävivät kuussa.
Minä kattelin sitä suoraa lähetystä kuusta Kuoreveden varuskunnassa lattialla istuskellen (vieressä olisi ollut sänyjä ja tuolejakin, mutta istuin lattialla) ja pikkupalasta syöden.

Roboteista en ole ajatellut sen enempää, mutta eikös tämä tietokonekkin ole jo jonkin sortin robotti.
Tällä voi ohjailla erinäisiä nettikameroita, esim. Lahden kaupungin kamerat, ym. ja monta muutakin asiaa voi hoitaa tällä tietokoneella. 

[Mesis]

Minä en muista mitenkään erityisesti ajatelleeni, minkälainen maailma on sitten, kun olen iso. Ainoa, mitä oikeastaan pelkäsin, oli se, ettei vain tarvisi sotaa nähdä. Naapurin tytön kanssa juteltiin sellaisestakin, että kun ollaan isoja, niin asutaan yhdessä jossain metsän reunassa ja hoidamme sairaita eläimiä ja huonokuntoisia ihmisiä.

[Kaija]

Meillä oli Tainan kanssa tapana iltaisin, kun valot oli pitänyt sammuttaa, vielä jatkaa juttuja. Kummallakin oli sänky täynnä pehmoleluja, jotka soittivat toisilleen näköpuhelimella
Sellainenhan on sittemmin keksitty! 

[Marle]

En tainnut pohtia mitään kun ei muistu mieleen mitään

[Minni]

Enpä muista itse mitään moisia pohtineeni, mutta muistan kansakoulun
ekalta luokalta, kun opettaja ennusti, että teidän lapsenlapsilla on varmaan
jokaisella omat helikopterit   

[rane]

vuonna 1979 kirjoitin koulussa aineen, jossa 2010 koululaisilla on jokaisella omat tietokoneet ja koulussa opettajana on robotti--- ei ole kauhean kaukana tuo 
täytyypä joskus ettiä se aine ja katsoa miten se muuten sopii tämän päivän maailmaan

lapsena asuin niin syrjässä kaikesta, tietämättömänä elämän koukeroisuudesta ja vaikeuksista-  nuoruudessani kun lähdin maailmalle törmäsin jatkuvasti asioihin joiden oikeasti luulin olevan vain satua --- joskus mieluusti palaisin takaisin siihen lapsuuteni viattomuuden maailmaan jossa elämän nurjat puolet olivat vielä haaveksien hallittavissa, jossa murheet olivat pieniä maailman suuressa mittakaavassa    

[Marjuli]

Rane, voisiko olla mahdollista, että laittaisit ainekirjoituksesi tänne meille luettavaksi? Olisi mukava lukea. 

Muistan, että itse en ajatellut sotaa lapsena, vaikka aistinkin vanhemmissa sodanpelkoa. Aikuiset olivat hermostuneita noottikriisin aikaan ja mummini itki. Minä en ymmärtänyt asiaa.

Tosiaankin tämä tietokone! En osannut kuvitella sellaistakaan lapsena..... että sellainen on melkein kaikilla kotonakin ja sillä voi jutella ihmisten kanssa yms. Ja että miehenkin vielä löydän vahingossa tietokoneen avulla. 

[Marle]

Politiikkaa ei meillä kotona puhuttu, tietokoneista ei tiedetty, elämä oli suht vakaata, mitä nyt yksi känniukko kotona toisinaan heilu. Politiikasta en ole ikinä ollut kiinnostunut mutta marssimaan menin kun "punaiset" kaverini joukosta houkuttelivat mukaan. Olin silloin nuori teini. Huusimme ja lujaa, jotkut vakaumuksellisesti, minä vaan huutamisen ilosta: Alas alas uuesaan imperialismi! Alas alas uuesaan imperialismi! Viiietnam! Viiietnam! Sitten kun sain tarpeekseni huutamisesta, poistuin joukosta   Ainoa mikä ehkä nuorena nosti huolestuneisuutta oli maapalllon saastuminen, siitä alettiin puhumaan mun muistaakseni 70-luvulla.  Muuten lapsuus oli leikkimistäleikkimistäleikkimistä....tulevaisuudesta ajattelin että musta tulee lääkäri, ei tullut Opiskeleminen kun ei ollut mun juttu

[Marjuli]

Saastumisesta minäkin huolestuin jo hyvin nuorena. Lähinnä ajattelin vesien saastumista. Pidin äidille ankaria saarnoja pesuaineista joskus teininä. Hän oli ostanut varastoon jotain mielestäni hyvin hyvin saastuttavaa pulveria. Meidän maalla (Espoon Siikajärvellä) ihmiset upottivat järveen tyhjiä viinapulloja. Näin painajaisia, että lopulta järvi on pelkkiä pulloja ja lasinsirpaleita.

Lisäys: Itse haaveilin lukiossa, että minusta tulee limnologi. Ei tullut. 

[Pihalintu]

Muistan onnelliset ajat Keski-Suomessa, sydänmailla, siellä maailma loppui jonnekin kauas metsien siimeksiin ja suuren järvenseläntakana auringossa oli keltaiset viljapellot.
Tulevaisuuden suunnitelmat liittyivät säähän, sataako vai paistaako, kuivaako heinä tai vilja, poikiiko lehmä yms.
löytyykö kananmunia, missä on kanojen pesät, milloin lehmät päästetään laitumelle, lypsy-ajat, kirnuamiset kaikenlaiset maatalon arkipäivän hommat.
Kuulemma aamulla aitasta herätessäni huusin  "kaikki joivat multa kahvin".  Elin vapaana kuin taivaan lintu, vailla huolen häivää, mielessäni voin palata sinne vaikka milloin.

Mitään tulevaisuuden suunnitelmia en muista, kaikki tuli suurena rajuna yllätyksenä, siirtyessäni kouluun Etelä-Suomeen

[rane]

no, kahtoo nyt....


minusta piti tulla floristi, tai hortonomi, jos olis ollut lukupäätä niin biologi ja kun ei sitä ollut saan kohta mennä lakkoon... 

[Marjuli]

juu rane juu!