Tulostusversio

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
1 tunti 1 päivä 1 viikko 1 kuukausi Ikuisesti
Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

[Hellis]

Tämä on nyt ihan tosi juttu! Siis ei aprillipila eikä mätäkuun juttu!

Koulutuspäivältä taapersin kotia kohti lopen uupuneena, kaupasta pikaiset ostokset ja kotiin. Samalla puhuin Rva Hömötiaisen kanssa taloyhtiön asioita puhelimessa. Ostokset repussa, kännykkä kädessä, avain suunnilleen hampaissa avasin oven. Mikäs pikku nenu se siellä kurkistaa oven raossa? Samalla reppu jäi kiinni turvaketjuun (kaikkia ne asensikin aikoinaan). Ovi ei sulkeudu mutta silmäkulmasta näkyy harmaa huiskahdus. Hömikselle luurii korvaan, kauhea kiljaisu: Välskäri, eläin karkaa! Reppu sisälle ja ontumaan portaita alas. Ja kukas siellä ala-aulassa kipittääkään takaovelta etuovelle ja taas takaovelle? No Herra Gabriel Lilliäinen! Katti kainaloon, ontuen ylös portaita (Kaapo vihaa hissiä). Olikohan hän kovastikin järkyttynyt, alkoi venkoilemaan vasta oviaukossa ja sitten lujaa grammarin alle!

Tälläinen on tullut talonaluskissasta joka pelkäsi jalkoja yli kaiken.! Aikeisemmin riitti kun ovella sano: Lässytäti tulee! (siis kummitustäti yläpöntöstä) oli Kaapo jo valmiiksi siellä grammarin alla.

Eli mitä opimme: Kaapo on suuri rohkea eläin. Pois alta! Pitäisiköhän jättää aamulla sanomatta, vartioi hyvin ja pidä rosvot poissa? Ainakin jatkossa saa vartioida sitä ovenrakoa.

Tuossa hän nyt köllöttä erittäin itseriittoisen näköisenä ja naamalla on niin kiltti ja leppoisa ilme.

  Missäs ne eläinohjeet olikaan?

 

[Mustarastas]

  Onneksi kävi hyvin eikä kisu päässyt rappua pitemmälle. Mulle on jotenkin tuttu tuo tilanne. Edesmennyt simsku teki melkein aina noin. Oven kun sai auki niin johan kisu lähti viivana alas portaita ja - pysähtyi tasan tarkkaan alakerrassa asuvan vietnamilaispariskunnan oven taa. Mietin usein että mikähän siellä oikein niin valtavasti kiinnosti - hajut kait ja ihan oli sisäkissa - eikä koskaan ollut karussa missään ulkosalla. Aina sai olla tarkkana - varsinkin kun oli niitä ostoskasseja. Yleensä tein niin, että työnsin ensin ostoskassin ovesta sisään ja siten estin kisun karkaamisen - ei älynnyt hypätä ostoskassin yli - onneksi.
Loppu hyvin ja kaikki hyvin - jos tämä teidän hermuliini olisi päässyt ulos asti niin olisi siitä tullut iso huoli ja hätä

[Hellis]

Sitäpä juuri pelkäsin, että joku aukaisee sopivasti rapun oven! Kaapo vain ei ole aiemmin edes yrittänyt "livistää" kun se ruokakuppi on kuitenkin sisällä.... Edeltäjänsä Kitta taas oli aina pyrkimässä ovesta pihalle eli kokemusta on ulos ryntääjistä, täytyy vain uskoa että jopa Kaapo!

[Jarmo]

  Pelästyin kun näin otsikon, mutta onneksi ei käynyt pelästystä pahemmin ja varmasti jatkossa entistäkin tarkempana

[Jaska]

Kaaposta on tullut ovela ! 
Pilvi pääsi kerran vahingossa ulos,kun sähkömies soitti ovikelloa ja seuraavalla sähkömiehen vierailulla oli jo valmiusasemissa, kunnes isäntä älysi sulkea kisun makuuhuoneeseen. Nopea oppimaan, Pilvikin.

[Hellis]

Jarmo! Sinähän kannustat Kaapoa!

[Jarmo]

Jarmo! Sinähän kannustat Kaapoa!

    Ei ymmärrä, yritin kirjoittaa että jatkossa entistäkin tarkempana ettei vahinkoa tapahdu

[Hellis]

  Ja minä kun ymmärsin, että kannustat Kaapoa tarkemmaksi, että pääsis pitemmälle!

[Jarmo]

No en varmasti !
Huoltojoukot tarkkana, ettei nelitassuinen pääse yksin ulos

[hippiäinen]

Olipas melkoinen kertomus      ja Kaapo tarkkaavaisena kotioven takana odottamassa oven aukeamista 
Onneksi kaikki hyvin ja Kaapo ei pääsyt rapun ovesta pihalle. 

[Sus]

Kyllä kauhistuin kun näin otsikon. Huh, onneksi ei sentään ulos asti päässyt. Se ois ollut sitten ai ai ja voi voi... Ei muuta kuin tarkkana kuin porkkana tästä eteenpäin.

[Rouva Hömötiainen]

Juu, tosi on, Kaapo karkasi!
Olemme naureskelleet täällä taloyhtiössä, että sokkelikatista on tullut vallan koko Talon Kuningas! Melkeinpä jo Kukkakedon Kuningas!

Hän on ruvennut jo määräilemään ja komentamaan isäntäväkeään. Ja uskokaas, jos tänään olisi päässyt pihamaalle ilman valjaita!
Varmasti olisi talonalusta käyty tarkistamassa - siis ne entiset piilopaikat!
--------------------------------------
En koskaan unohda sitä ensitapaamista Kaapon kanssa! Meidän Arvo hänet löysi. Oli sellainen syyspuolen aurinkoinen  päivä. Menimme Arvon kanssa pihamaalle ja Arvo rupesi haistelemaan ruusupuskan juurta tarkasti.
Silloin näin hänet ensi kerran:
siellä hän paistatteli auringossa - mutta heti meidät nähtyään otti jalat alleen ja juoksi maha maasta viistäen pitkin talon seinustoja kohti talon alle menevää aukkoa - ja sinne katosi.
En koskaan unohda sitä katsetta, jonka hän paetessaan loi minuun:
sekunnin murto-osan pysähdys, pää kääntyi katsomaan taakseen, häntä tiukasti maata viistäen - pelokas, epäilevä katse......... ja sitten suunta suoraan talon alle
---------------------------------------
Näin tapasimme Lilliäisen kanssa ensi kerran noin vuosi sitten.
Siitä alkoi sitten säännöllinen ruokkiminen ja loput tiedättekin!
-----------------------------------------
 Nyt hän on Hänen Kuninkaallinen Korkeutensa Gabriel Lilliäinen!

[Jarmo]

 

[Kaarin]

Kauheeta kun tuli kiire lukemaan, et mitä, Kaapoko karannut?!
Kaikki päättyikin onnellisesti.  Juttu oli kerrottu taas niin mukavasti, et lopussa multa pääs helpotuksen nauru - Kaapo, mitä teit!!! 

[käenpiika]

Kaapohan on oppinut ovelaksi  Kyllä nyt on pidettävä vara,ettei kissa  pääse alkerran ulko-ovesta karkaamaan nauttimaan vapauden huumasta