Arskan ja Marcon keskustelun innoittamana palauttelin mieleeni aikoja -80-luvun puolvälistä.

Mahtoikohan musiikkiterapeutti ja musiikin monitoimimies Petri Lehikoinen olla kehittelemässä alkuperäistä fysio-akustista tuolia?
No, joka tapauksessa hän tuolloin sitä esitteli ja valitteli tutkimuksen puutetta, muistaakseni. Ja muistaakseni ideoinnin lähtökohdiksi hän kertoi vuosituhantisesta kokemuksesta äänen parantavasta vaikutuksesta. Ja Lehikoinen tarkoitti silloin parantajashamaanien ja vastaavien käyttämiä parannusmenetelmiä. Siis, sini-ääni kuuluu/aistitaan kurkkulaulussa ja didgeridoon soitossa. Ääni ohjattiin suoraan parennettavalle alueelle ja siitä koettiin olevan hyötyä.
Marcon esittämät pohdinnat olivat jo tuolloin puheena. Kuin myös Arskan peräämä tutkimus tai sen puute.
En muista kuulleeni, että pelkkä fa-hoito olisi Kelan hyväksymää lääketieteellistä kuntoutusta. Sensijaan osana musiikkiterapiaa se taitaa kuulua Kelan listoille. Mutta enhän minäkään kaikkea ole kuullut
![Nauraa [:-DD]](http://mylly.hopto.me:8080/pkfoorumi/Smileys/Ponttola_1/9.gif)
(voisko uskoa

)!
Marlen tuolin vibra on ihan mukava

, tauoilla olen istuskellut tuollaisella.