Onpa hieno esittely talitintillä, kyllä se Parus Major vaan osaa!

Talitintistä on paljon mukavia mielleyhtymiä ja muistoja. Yksi niistä on se, että pikku-Rinkelin ensimmäisiä "sanoja" (lampun, pupun, isin ja äidin lisäksi) oli titityy! Mulla oli kesällä usein pönttöpaita päällä ja hän tutkaili sylissä ollessaan talitintin kuvaa. Kerroin kuvassa olevan talitintin eli titityyn.
Nykyään melkein kaikki linnut ovat Rinkelille titityitä, ainostaan palokärki on pjee, huuhkaja (tai pöllö yleensä) hu-huu ja käki kuk-kuu. Mutta muut linnut ovat titityitä. Autolla ajellessamme saattaa takapenkiltä kuulua yllättäin titityy – pikkuornitologi on silloin bongannut variksen.

Myös ihan oikeita talitinttejä katsellaan ikkunasta, niitä kun ruokinnalla riittää.
Mieleen on jäänyt oman pihan tinteistä kolmisen vuotta sitten päivittäin ruokinnalla käynyt yksijalkainen talitinttipoika, hän sai kutsumanimekseen Sami. Samille laitoin talipallon paloja maahan, se kun ei päässyt yksijalkaisena talitelineeseen kiikkaroimaan. Myös epähygieenisen, vanhanaikaisen lintulaudan, otin käyttöön ihan vain Samia ajatellen. Samppa kun "rojahti rähmälleen" siivet auki syödessään, ja avonaisella lintulaudalla rojahtaminen onnistui hyvin (Samppa oppi ajan mittaan hienosti syöksymään lintulaudan uumeniin). Sami kävi ruokinnalla, yleensä iltahämärän aikaan (silloin kun muut linnut olivat siirtyneet yöorrelleen), koko talven ja kevään ajan. Kuulinpa sen useaan otteeseen luikauttavan iloista kevätlauluakin!
Myös "Teppö Töpö", eli pyrstötön tintti, joka kävi pari vuotta sitten ruokinnalla, on jäänyt hyvin mieleen.