Telkkinen, hatunnosto sinulle kun uskalsit puuttua. Kaikki ei tosiaan uskalla. Ei, vaikka se olisi niin ihmisten kuin eläinten etu.
Se avun pyytäminen saati saaminen ei noissa tilanteissa ole välttämättä ollenkaan helppoa. Kyllä ihmiset huutavat kuorossa, että ei noin saa tehdä ja pitää pyytää apua, mutta kun tosipaikan tullen pitäisi löytyä vaikka 20 huonokuntoiselle kissalle koti, niin kovin on hiljaista sakkia. Ja juu, ärhäkän kuuloinen teksti johtuu siitä, että olen tuon homman itse nähnyt. Ja vieläkin vihainen siitä mitä tapahtui.
Tässä satu, joka valitettavasi ei ole silkkaa satua. Olipa kerran eräs eläinrakas nainen, joka asui vanhassa talossa maaseudulla. Oli kissa, oli toinenkin. Kohta niitä oli koko talollinen, muutama kymmenen kappaletta.
Loppui pieni eläke ruokaa hankkiessa ja nainen koitti eläkkeellä ollessaankin tehdä työtä. Työt vaan olivat toisessa kaupungissa, niin kuin pian elämä muutenkin. Töitä oli pakko tehdä, jotta edes jotenkin selviäisi, kissat ja hän. Kaukaa oli vaikea saada kissoille hoitajaa, joten sekin piti hoitaa rahalla.
Ei löytynyt kissoille kotia, ei naiselta rahaa kissojen lopettamiseenkaan. Kodittomia kun eivät olleet, ei paikalliset eläinsuojeluviranomaiset halunneet auttaa, eivät kissat vielä tuossa vaiheessa pahassa kunnossa olleetkaan.
Tilanne vaan luisui avunpyynnöistä huolimatta pahempaan suuntaan. Lopulta noita kissoja haettiin tänne Helsinkiin sieltä autiona olleesta talosta, pentuja oli useampi pentueellinen, lisääntyminen kun oli jo tuossa vaiheessa jo melkoista. Pennut varsinkin olivat huonossa kunnossa, samoin niiden emät, jotka huonolla ruokinnalla yrittivät hoitaa montaa pentua. Täysin hoidotta eivät olleet, mutta ei missään tapauksessa riittävällä hoidolla.
Osa kissoista lopetettiin sitten kai lopulta viranomaisten toimesta, osa sai kodin. Aika monta pääsi väliaikaisiin koteihin etsimään uutta kotia. Siis ihan yksityisihmisille, ei mitenkään virallisiin sijoituskoteihin. Moni noista kissoista tarvitsi eläinlääkärin apua ja se jäi näiden auttavaisten ihmisten maksettavaksi.
Ystäväni otti muutaman kissan luokseen uutta kotia hakemaan, taisi olla kaksi emoa poikasineen. Aika huonossa kunnossa koko sakki. Hän pyysi avustusta eläinsuojeluyhdistykseltä, viranomaisilta, joka paikasta mitä keksi. Tuloksetta.
Eläinlääkärikulut olivat hirveät, mutta pennut selvisivät hengissä hyvän hoidon ja taitavan eläinlääkärin avulla. Menipä sitten jo muutenkin tiukalla taloudella pitkään elelleeltä ystävältäni pari tonnia eläinlääkärikuluihin. Täällä sanottiin, että kissojen alkuperäinen kotipaikkakunta hoitaa ja sillä sanottiin, että eivät maksa kun eivät ole enää sillä paikkakunnalla.
Niin jäi koko jättilasku ystävän kontolle. No, kissat saivat lopulta hyvät kodit, mikä oli ystäväni mielestä pääasia, mutta kyllä minua jäi vaivaamaan se mieletön uhraus, minkä hän teki ihan vaan hyvästä sydämestä.
Jotta en tiedä... tuon tapauksen jälkeen minulla meni usko siihen, että todella hädässä oleva eläimenomistaja välttämättä saisi apua eläimelleen. Varsinkin jos on jotain ongelmaa, masennusta, alkoholismia tai jotain muuta, jolloin ei jaksa topakasti välttämättä asioita hoitaa, päätyy tilanne varmasti helposti täydelliseen katastrofiin.
Lehtitietojen perusteella taitaa noiden koirienkin huonon hoidon taustalla olla ollut melkoinen inhimillinen kärsimys. Hirveän pahoillani olen kaikkien osapuolten puolesta. Toivottavasti koirat nyt saavat hyvät ja jaksavat kodit. Emäntää ei enää apu tavoita
![[:´((]](http://mylly.hopto.me:8080/pkfoorumi/Smileys/Ponttola_1/6.gif "Parkuu")
