Äitini puolelta sukua ovat kaikki musikaalisia kympin laulajia ja innokkaita soittelijoita ja mukavaa oli aina kuunnella, kun isommalla porukalla tavatessaan innostuivat moniäänisesti laulelemaan. Isäni taas on nelosen laulaja, jolla ei ole edes minkäänlaista rytmitajua. Isältäpä olen musikaalisuuteni sitten perinyt, laulunumero vaihteli todistuksessa 5 ja 7 välillä.
Äitini peri aikoinaan opettajaisältään vanhan harmoonin, jota tuli sitten rääkättyä yhdellä kädellä nuotista soitellen, muutaman kappaleen vain jaksoin opetella kaksikätisesti soittamaan. Mitään varsinaista soiton opetusta en ole saanut, mitä nyt äiti alkuun opetti nuoteista soittamaan.
Omaan kotiin on vuosia sitten hankittu sähköurut vai -pianokohan tuo lienee ja sitä tulee joskus omaksi iloksi pimputeltua.