Tärkeitä asioita Rane kirjoitteli. Noilla pääsee pitkälle ja noin ajattelen asian paljolti olevan teoriassa. Käytäntö vaan näin pienten koululaisten äitinä vaan tuntuu aika tavalla monimutkaisemmalta ja hallitsemattomammalta.
Aina, jos koskaan, asiat eivät vaan ole vanhemman hallittavissa siltä osin mitä tapahtuu kodin ulkopuolella. Ei lasta eikä lapsen ympäristöä voi kasvatuksellakaan muokata millaiseksi haluaa. Ei vaikka miten parhaansa ja piirun päällekin yrittäisi. Joku voi olla herkkä ja ottaa itseensä toisten sanomiset herkemmin. Voihan sitä tietysti ajan tavan mukaan syyttää vanhempaa, että miksi et rakastanut tarpeeksi kun ei lapsesi tuollaista kestä. Jotenkaan en vaan oikein usko, että asia on ihan noin simppelikään.
Jos lapsi ei sitä rakkautta saa, jättää se varmasti lapsen hyvin heikoille, yksin ja avuttomaksi kovassa maailmassa. En silti usko, että asiaa voisi ihan simppelisti kääntää toisinpäin niin, että rakkaus suojaisi kaikelta. Paljon se pelastaa, mutta kyllä se koulukaverin haukku silti haavan pieneen sieluun tekee, vaikka kotona kuinka rakastettaisiin.
