Minulla on ollut tuo liikunta vähän sillä tavalla on-off -tyylisesti. Nuorempana kävin ratsastamassa, ajelin prätkällä pitkin pusikoita ja ajelin polkupyörälläkin kohtalaisen paljon. Koirien kanssa kuljin paljon harrastuksissa ja ihan vaan lenkilläkin. Yhteen aikaan kävin myös usein erilaisilla jumppatunneilla, jopa 5 kertaa viikossa.
Lasten myötä liikunta loppui melkein kokonaan. Koirien kanssa vähän lenkkeilyä, aivan liian vähän sitäkin, mutta siinä kaikki.
Reilu pari vuotta sitten innostuin kaivamaan polkupyörän tuolta autotallin perukoilta ja ajelinkin ihan innolla taas lenkkiä. Kunto oli huono, mutta äkkiä se siitä koheni edes vähän. Sitten aloin odottamaan Pikkutipua ja oo oli sen sorttinen, että liikunta sai kyllä jäädä.
Pikkutipun syntymän jälkeen olen yrittänyt tuota pyöräilyharrastusta saada uudelleen käyntiin, ostin oikein uuden polkupyöränkin, jolla opetella ajamaan maastossa. Jonkun verran tuli lenkillä käytyä, mutta sellaista säännöllistä tapaa en onnistunut tuosta tekemään. Intoa olisi ollut, mutta kun ei oikein sitä sopivaa aikaa ole tahtonut löytyä. Vähän kelju olo itsellä, jos heti kun toinen tulee töistä, lähtee itse lenkille ja jättää lapset jo yhden työpäivän tehneelle väsyneelle. Kyllä sitä koko perheen aikaakin kaipaa välillä.
Joskus kesällä kauppakeskuksessa minut pysäytti nuori nainen, joka halusi myydä minulle liikuntakeskuksen jäsenyyden. Tuumasin, että olisihan se kiva, mutta mihinkäs minä nyt muksujen kanssa pääsisin. Hän kertoi, että juuri kaltaisiani pienten lasten äitejä heillä käy paljon, koska heillä on valvottu lapsiparkki. Pikkutipu tuntui silloin vielä liian pieneltä parkkiin, joten kuittasin homman mahdottomana.
Jotain jäi kuitenkin mielen sopukoille itämään. Nyt syksyllä kuljin ko. liikuntapaikan läheltä ja ajattelin, että käynpä vilkaisemassa. Ja hitsi... sehän oli oikein kiva paikka! Kävijät kaiken ikäisiä ja kokoisia. Ei suinkaan pelkkiä timmi trimmissä olevia parikymppisiä puoliammattilaisia jumppahirmuja. Lapsiparkissakin ihan tyytyväisenä paljon pienempiä kuin mitä Pikkutipu. Ja lupasivat, että tulevat kyllä hakemaan tunnilta, jos ei lapsi viihdy. Pelotti kuitenkin sitoutua jäsenyyteen, sillä siitä ei ihan niin vaan irti räpiköidäkään kesken kauden. Olisi tyhmää maksaa kuukausimaksua jos ei sitten haluakaan käydä.
Muutaman mutkan kautta liityin jäseneksi kun sain ostettua eräältä henkilöltä hänen sopimuksensa loppukauden. Halutessani pääsisin siis eroon hommasta jo puolen vuoden jälkeen. Normaalisti lyhin kausi on 1 vuosi. Jotenkin vaan tuntuu, että tarvetta irtisanomiselle ei ehkä ole. Se nimittäin oli heti ensimmäisten käyntikertojen jälkeen menoa se, totaalinen addiktio. Liikunta on riippuvuutta aiheuttavaa
Nyt olen käynyt syyskuusta lähtien vähän tilanteesta riippuen erilaisilla ohjatuilla tunneilla n. 4-5 kertaa viikossa sitten kuntosalilla itsekseni noin kerran viikossa. Aika kivasti nuo käynnit voi rytmittää sen mukaan, että haen lapsia koulusta tai muuten olen liikkeellä just silloin eli harvoin tarvitsee oikein lähtemällä lähteä vaan salille menoa varten. Tulee käytyä usein kun ei jokainen käyntikerta maksa erikseen... tavallaan joka kerta on sitä halvempi mitä useammin käy
Olen aloitellut rauhallisemmilta ja vähän kevyemmiltä tunneilta. Pikkuhiljaa huomaa, että kunto vähän kasvaa ja jaksaa jo ne tunnit ilman, että hoippuu salin ovesta ulos puolikuolleena
![[NUT]](http://mylly.hopto.me:8080/pkfoorumi/Smileys/Ponttola_1/15.gif "Sekopää")
Muutaman kerran on kyllä tullut innostuttua liikaa ja on pitänyt istahtaa kahvioon kaffekupposelle elpymään ennen kuin on tuntunut sille, että voisi jatkaa matkaa.
Tänään olin rauhallisella Pilates -tunnilla. Teki oikein hyvää niin kropalle kuin ennen kaikkea mielelle. Muutamana päivänä on nyt tullut käytyä näin vielä aloittelevalle aika rankoilla tunneilla ja nyt tuntui hyvälle hiljentyä ja keskittyä Pilateksessa rauhalliseen liikkeiden tekemiseen.
Huomenna ehkä välipäivä tai sitten sisäpyöräilyä ja kuntosalia.
