Eilen taas mieluista liikuntaa
.
Koira flexiin ja rantapolulle. Märkää lunta saappaan varren korkeudelle. Sitten koiru rodulleen tyypillisesti otti jänön jäljet. Minä perässä, koira koko ajan kytkettynä. Siis minä koiraan ja koira minuun
. Hyvin seurasi ja haki jälkeä. Sitten ylämäkeen ja risukkoon. Ja rinnettä alas. Ja rinnettä ylös. Ja alas. Meinasin luovuttaa, siis en olisi jaksanut enää mutta koirapa alkoikin rodulle tyypilliseen tapaan haukkua jäljellä. Ja ihan oikeaoppisesti. Ja äity perässä taas ylämäkeen.
Kun koira oli selvittänyt kytkettynä parit hukat ja tien ylityksen, oli minun pakko lopettaa. Olin vesisateesta ja risukosta johtuen päältäpäin märkä ja fleezeen pukeutuneena myös vaatetuksen sisältä märkääkin märempi.
Ylpeänä rotukoirana kuljettajana saatoin todeta, että koira teki tehtävänsä juuri niin kuin piti.
Ja minä sain hyvää liikuntaa
.
Ps. Jänistä ei nähty, vaikka se juoksi meidän edellä. Sen ei tarvinnut juosta henkensä edestä
.