Se on tuo liikunta sellainen vierivä lumipallojuttu, ainakin minulla. Aloittaminen on aina hankalaa, mutta sitten kun pääsee vauhtiin ei osaa ilman olla. Jos menee useampi päivä ilman liikuntaa, niin on olo kuin oravalla häkissä. Sitä vaan alkaa melkein mennä pitkin seiniä ja sitten kun pääsee väsyttämään itsensä fyysisesti, on hyvä olo. Jonkinlainen endorfiinihumala vai mikä lie.
Eilenkin olin aamupäivällä siellä spinnissä. Treenistä tuli hitusen turhankin rankka ajatellen sitä, että oli kuitenkin päivä lasten kanssa vielä edessä. Fyysisesti väsytti, mutta henkisesti jaksoin kummasti kaikki arjen pikku harmistukset, kuten pikku pupulaisten känkkäränkkäkohtaukset ja muut mukavat ilman sen suurempaa pinnan kiristymistä. Siitä vaan saa virtaa jaksaa sitten taas enempi. Homma jää reilusti plussan puolelle, vaikka tietty tavallaan tuo myös vie aika paljon aikaa. Se on kumminkin sen väärti.