Ehjänä ja ilman merisairautta ollaan kottii tultu, siis mie ja papparainen
..ihan kivaa oli, mutta ilma oli niiiin karsee, jot ei myö paljoo viititty maisemii katella, ei nitä ois kyl nähtykkää, oli räntäsadetta ja harmaata,,,,,mut, ette usko et miun sielu taas kerran meni sekaisin..
..menin ostamaan varpusille ja puluille leipää, niitä oli hirmuinen määrä Sadamarketin seinän vieressä lämpöö ja suojaa hakemassa, olivat ihan palloina ..
..noo, mie sit kävelin kohti lintusia ja katselin, kun yhden pariskunnan perässä juoksi koira, mie aattelin , jot hää seuraa isäntää, kui ollakkaa, papparainen vislas ihan pikkusen....niin koira reppana kurvas miun viereen..
Miullaha oli se leipäpaketti kainalossa, annoin reppanalle leipää, hää seuras minnuu..voitte kuvitella miun tuntoja, mitä mie nyt teen, hää kulki ihan nätisti miun vieressä, mutta talon kulman takaa lähti sinne, mihin tämä pariskunta meni...ja tuli taas koiruus takaisin, miun viereen..
...kauhee liikenne, mie pelkäsin ...älä jää auton alle, oli ihmeen viisas, osas palata takas autotieltä..mie sanoin hälle, mee "kotiin" jos sitä edes oli olemassa, en voinnut taaksein katsoa, mihin hää meni..
...sinne meni, mihin???
Jatkoin matkaa ja menin lintusten luo, siel hyö värjöttelivät seinän vieressä, musersin känttyy ja tunsin itteni "hyväntekijäksi", voi sitä lintusten määrää, nälkä oli kaikilla...varpuset nököttivät autojen alla, hakivat suojaa sieltä..on se vaan semmonen homma, et mie en voi muuta ku sulkee silmäin kaikilta elukoilta, tekkee niin häijyy, kun ovat ressukat niin lämpöä vailla....varsinkin se hauveli...papparainen sanoi,"siin ois ollu Tiitukselle hyvä kaveri".....
..oli kyllä ihan selvästi kulkukoira..voi-voi...
Et semmonen tarina Tallinnan reissusta.....