Jep. Joskus vuosia sitten Lieksan keskustassa asuen, eräänä keväisenä aamuna näin minäkin vastaavan ilmiön kantatien takana olevissa koivuissa. Tuolloin kirjoitin runon jota en muista muuta kuin sen nimen.. "Kenelle tähdet tuikkivat". Ilman kyyneliä ei tullut pätkääkään mutta lukiessa ei tuntunut niin syvälliseltä mitä kirjoittaessa. - Varmaan Sus muistaa tuon hetken, kuten minä vuosien takaisen samanoloisen ilmiön. Onhan tuo tosi erikoista mutta ei ihmeellistä. Onni vaan että ihminen sattuu huomaamaan luonnon eri tapahtumia valoineen ja loistoineen. Täälläkin on viime aikoina ollut yöt satumetsän oloisia... Kuuvaloisia, tähtikirkkaita niin hiljaisia, että pimeässä joku voisi säikähtää omaa hengitystään.
