No heh, mitkä paidat???
Ei vaiskaan, en silitä, mutta varmaan silittäisin jos niitä ylipäätään joku silittäisi. Paitsi että on Kaitsu itsekin joskus silittänyt. Ylipäätään meillä silitetään vain pakon edessä.
Noin yleensä ottaen hirmu harvoin käytettävien paitojen riittävä sileystaso saavutetaan siten, että ne laitetaan hieman kosteina kuivausrumpuun hetkeksi joko yksinään tai vain vähän muun vaatekappaleen kanssa. Tulee riittävän hyvä, vaikka ei tietenkään silitetyn veroinen.
Pyykkihuolto on enimmäkseen mun hommia, mutta tarvittaessa kaikki hommat ovat kummankin hommia. Se tekee joka ehtii ja jaksaa ja jolta se luontevimmin käy. Ei ole mitään ennalta sovittua kaavaa millä kotihommat hoidetaan, pääasia että joku hoitaa ja edes jotenkin.
Ruoka-annoksista. Aika usein samalla annostellaan koko porukalle kun laitetaan lapsillekin. Puolin ja toisin, miten milloinkin.
Eihän se tasa-arvo sitä ole, että kaikki tehdään puoliksi tai edes että kaikkien tarvitsee tehdä kaikkea. Jokaisessa hyvin toimivassa perheessä varmaan löytyy ne omat tavat ja työnjaot niin, että kaikki ovat ainakin kohtalaisen tyytyväisiä.
Minä sain omassa lapsuudenkodissa yliannoksen siitä asenteesta, että oli ne arvottomat naistentyöt ja oikeat TYÖT eli miestentyöt. Siellä ei tosiaan arvostettu huushollihommia. Ne oli itsestäänselvyys ja jos palvelu ei pelannut, niin voi armias mikä paheksunta. Akka ***kele ei ole hoitanut hommiaan. Vaan jos jotain "akkojen vehkeitä" olisi pitänyt korjata tai tehdä jotain korjausta tai muutosta, mikä helpottaisi sitä huushollaamista, niin mitäpä sillä väliä. Palvelun on silti pelattava, oli mikä oli.
Minulle siis nuo roolimallit on näyttäytynet kovin ahtaina ja ahdistavina. Ei ollenkaan siinä mielessä kuin mitä Hömis kertoi, arvostettuna palveluksena toiselle.
Minusta tuo oman lapsuudenkodin touhu oli niin väärin, että päätin jo hyvin nuorena olla alistumatta moiseen. Jukuri kun on, niin nätisti pyytämällä sitä menee vaikka pers edellä puuhun, mutta käskemällä ei sitten ollenkaan. Siksi kai isä sitten heittikin minut kotoa heti koulun päätyttyä suunnilleen ovenkarmit kaulassa kun en tehnytkään niin kuin HÄN sanoo
(nyt tuo jo naurattaa, mutta ei se silloin alle parikymppistä likkalasta naurattanut.)
