Innostus ja halu tehdä on se paras opettaja. Tuolla helmikursseilla sen näkee. Aika moni tulee sinne vähän arkana ja asenteella, että en minä opi kuitenkaan. Kun sitten innostuvat, unohtavat sen, etteivät mielestän osaa eikä opi ja tekevätkin vaikka kuinka taidokkaita juttuja. Ovat josku itsekin hauskasti hämmästyneitä, että minäkö tuon tein ihan itse
Mulla on yksi oikein hyvä ystävä, joka aina sanoi, että hän ei osaa, eikä opi. Jotenkin sitten kuitenkin rohkaistui yrittämään ja nyt pari vuotta myöhemmin tekee niin hienoja käsitöitä, että ei ole tosikaan. Viimeksi kyläillessä ihailin hänellä tekeillä olevaa tilkkupeittoa. Jestas että tulee hieno. Hän itse sanoi, että ei tee sitä "sääntöjen mukaan" ja siksi ei muka ole niin hieno. Minusta taas just päinvastoin, että kun oppii ihan itse tekemään omalla tyylillä kaunista, on se todella hatun noston arvoinen juttu.
Sitä olen monesti miettinyt, että on se kumma kuinka ihmiset on jotenkin saatu uskomaan, että ei ne mitään osaa. Menneiden vuosien koulun käsityötunneilla kenties? Onneksi nykyisin tuntuu noilla pienillä koululaisila olevan käsitöidenkin opetuksessa mukavan kannustava ote.
Eihän sitä kaikkien tartte käsitöitä tehdä, mutta niiden jotka haluaisivat tehdä, mutta ovat sitä mieltä, etteivät mitään opi, kannattaisi kyllä kokeilla vielä kerran ja toisenkin. Vaikka just jossain kurssilla, jossa voi heti saada apua kun sitä tarvitsee, ettei into lopu sitten heti siihen.
