Minne pitkä vietini taas katosi
muistellaan nyt uudestaan:
Vekelle
Ullulle kiitos mieleisistä sanoistasi, tuo prosessineulojat kuvaa hyvin ja keskeneräisten töiden sallivuus ihan OK.
Ideointi se se vasta on jotakin
Kauniita helmitöitä ja kauniita helmiä syvennyn niihin paremmin ajan kanssa.
Nekin innostavat, mutta tiedän itsestäni, etten saisi mitään aikaiseksi, kääntelisin ja ihailisin helmien kauniita värejä ja muotoja, sekin riittäisi.
Tyttäreni innostui jossain vaiheessa lasitöihin, hän saa valmiiksi aloittamansa, ihmettelen. Menin kerran hänen kanssaan lasityöliikkeeseen, se oli ihan taivaallista nähdä erilaisia muotoisia/värisiä laseja. Olin aivan hurmoksessa niistä väreistä, lasinpinnan muodoista ja entäs se valon siiviöityminen lasien läpi.
Onneksi ei ole rahaa, voihan sitä innostua, mutta kaikkea ei voi hankkia. Noita lasejakin ostaisin valtavat määrät erilaisa ja katselisin valoa niiden läpi.
Koivunrisusista. Viimekesänä jouduin kaatamaan vanhan kaksihaaraisen riippakoivun, sen oksat olivat parimetrisiä pitkiä, notkeita, taipuisia, niitäkään en raaskinut pois heittää. Ne on kaikki tuossa pihalla suurena kekona, ideointi vaiheessa.
Kyllä moni on ihmetellyt sitäkin, kaikkihan täällä viedään autolla kaatopaikalle. Meikäläinen vaan ideoi.....
Suuri haaste on tuo ajan riittäminen kaikkeen kiinnostavaan........
Kaarin, samaten täälläkin kämmenet syyhyää.
Välillä paineita nousee, kun näen kaiken keskeneräisyyden ja lisää löytyy meni ulos tai sisään
mutta kaikkehan ei tässä elämässä saa valmiiksi vaikka kuinka yrittäisi.