Kun menee näille opistojen kursseille, ei alussa tarvita ( tai ainakaan täällä) omia välineitä. Siis saa kokeilla ekaksi, että onko tämä minun harrastus. Pikku hiljaa voi ostella itselle välineet. Minulla on välttämättömät kotona, että täällä voin tehdä, mutta nytkin käyn opistolla, niin saan virikkeitä ja pysyy aktiivisempana. Lasit maksavat enemmän kuin ikkunalasi, eipä tarvi olla kummoinenkaan värillinen lasi, niin hinta on A4- kokoisesta palasta 7-8 euroa. Ja se on edullisinta, laatuja ja värejä löytyy sadoittain. Virosta tätäkin kuulemma löyty edullisemmin, laadusta ei ole kokemuksia. Työkaluja, kemikaaleja ja muita tarvikkeita on kertynyt iso työpakillinen.
Hyvää näköä tämä vaatii, pitkäjännitteisyyttä, vakaata kättä. Lasitöihin malleja löytyy, mutta ihan oman suunnitteleman työn tekeminen on niitä hienoja juttuja, josta nautin. Lasin kanssa työskentely vaatii omaa paikkaa, jalkapohjasta ei ole kiva siruja kaivella. Hiomalaiteesssa käytetään vettä ja työtä pitää huljutella lasipölystä eli pitää olla paikka hanan viressä.
Olen huomannut että olen saanut mahtavan hyvän opin ekalta opettajaltani. Hänen tuntinsa aloitettiin suunnittelemalla oma työ ihan itse ja se ei ollutkaan mikään pikku piiperrys.Oman työni nimi on sukupuu. Siitä sitten edettiin yhdessä oppien kaikki vaiheet ja seuraavana vuonna tehtiinkin lamppu. Olen edelleen tyytyväinen ekoihin töihini.
Lasitöitähän voi tehdä sulatustekniikallakin ja mosaiikkina ja ne on minulla vielä kokeilematta. Materiaalia on vuosien aikana mosaiikkiin kertynyt ja tänä keväänä kokeilen sulatusta. Sulatuksessa on taas ihan omat lasinsa. Työstäminen on nopeampaa, mutta lasin sulattaminen taas vaatii omat uuninsa ja tietämystä lasin käyttäytymisestä.