Enää vaivoin aurinko taivaalle
nousee,
pimeys raskaana päällemme kaatuu.
Kantaa haju kuolon,
jotain mennyttä maatuu.
Sade pieksee maata,
harmauteen kaikki hukkuu.
Ei linnunlaulua kuulu,
kaikki ilo nukkuu.
Kylmäävät sydämet ihmisten,
tuska repii rintaa,
eripura leviää joukkoomme,
ovat tunteet pelkkää pintaa.
Onko helvetti päässyt valloilleen?
Vain pimeys maassamme lepää.
Ehei, älä pelkää:
se on vain syksy.
Kantele
