Isäni työn takia vanhempani asuivat syntymäni aikaan todella syrjäisessä paikassa. Ei ollut sähköjä, ei kulkuyhteyksiä. Aika oli sotien jälkeen, vuosi oli 1947.
Edellisenä päivänä ennen syntymääni oli isäni isä lähettänyt paketin, joka sisälsi mm. myrskylyhdyn.
Yöllä olin antanut äidilleni viestiä, että haluaisin tulla maailmaan! Siinä sitten isä otti myrskylyhdyn ja lähti hakemaan kätilöä paikalle. Kätilö tuli ja minä synnyin aamulla klo 8.30.
Isäni kertoi aina, että hän jännitti synnytystä
niin , että meni kirveen kanssa pilkkomaan polttopuita. Siihen tuli sitten meidän silloinen kotiapu Maiju lohduttamaan isääni: "Älä, Toke, hermostu!"
Isä kertoi, että melkein hermostuksissaan oli meinannut lyödä Maijua kirveellä päähän!
--------------
Sitten minä synnyin kotona vanhempien makuuhuoneessa ja kaikki hyvin.
----------------
Viisikymmentä vuotta myöhemmin menin tyttäreni Ullan kanssa katsomaan samaista paikkaa. Sama talo oli paikallaan, silloin tyhjillään. Kävimme tietysti myös siinä huoneessa, jossa olin syntynyt.
Sitten kävelimme pihapiirissä, löysimme mukavan paikan siinä talon vierellä. Siellä olivat edelliset asukkaat varmaan pitäneet grillipaikkaa.
Muistelimme 50 vuoden takaisia aikoja ja kerroin Ullalle kuinka isäni pilkkoi kirveellä puita ja jännitti.....
-------------
Ette usko mitä löysin yhden vanha kannon päältä!!!!
Ruostunut kirveen terä se siinä nökötti!
Aivan kuin isäni olisi sen juuri ennen meidän tuloa käynyt sinne viemässä!
No, se kirveen terä on minulla nyt täällä kotona muistona.
---------------
Uskoo kuka uskoo ja mitä tahansa, mutta kyllä se oli sen luokan kokemus, että ----- että ------ en sanotuksi saa
Äänestys
