Minä olen syntynyt ihan tylsästi Kätilöopiston sairaalassa, niin kuin muuten meidän muksutkin. Ajat vain olivat muuttuneet kovasti siinä välissä. Äidilläni riitti kovasti ihmettelemistä, miten on talon tavat muuttuneet kolmenkymmenen vuoden aikana. Ei puhuttu aktiivisesta synnytyksestä silloin 60-luvulla, ei ainakaan Kättärillä.
Minäkin olen saanut käydä siinä talossa, jossa äitini on syntynyt. En tiedä onko se enää pystyssä, mutta parikymmentä vuotta sitten se oli erään perheen kesäkotina. Olihan se aika jännä kokemus kun äiti kertoi, että tuossa hän oli leivinuunin kyljessä vasussa maannut ja kätilö oli käynyt parin päivän ikäistä katsomassa ja todennut, että ei ole yleensä noin ennenaikaisista eläjäksi. Äidistä oli. Siinä uunin lämmössä kasvoi ja vahvistui, oman äitinsä hellässä huomassa. Ei ollut keskoskaappeja silloin, mutta niin vaan tiesi tuo viisas emo mitä pitää tehdä, kätilön mielipiteestä huolimatta.
Kyllä olisi kiva käydä siellä vanhassa talossa uudelleen, omien lasten kanssa. Kertoa, että täällä se teidän toinen mummi, se jota te ette esikoista lukuun ottamatta edes muista, on kasvanut lapsuutensa. En tiedä löytäisinkö taloa enää. Kovin oli talo syrjäisessä paikassa Savon sydämessä, mutta siteitä sinne suunnille onneksi vielä on.
Äänestys
