Niin, Kaapo, en minä todellakaan ole mikään sinun välipala... Ettäs tiiät...Tyydy Sinä vaan niihin elottomiin eväisiin...
Viimeaikoina meillä on haissut ensin hyvälle, sitten pahalle ja sitten vihdoin viimein taas hyvälle... NAM.
Tuo äitee toosas ja tuusas ja kuulemma laittoi jotain likoon...
Ois laittanu ne vähät senttisä likoon, että ois voitettu lotossa,tai ees kenossa... etukeno, takakeno...
vaan ei. Hän kuulemma laittoi jotain hedelmiä likoon. En kyllä ymmärrä miksi. Ne kun ovat semmoisenaan parhaimmillaan... NAM JA MAISKIS!
Sain minäkin muutaman semmosen pienen ruskeen möykyn... Ei ne ollenkaan pahemmalle maistuneet. Tai oikeastaan säästin pari joulua varten. Älkää kertoko tuolle äiteelle,muuten se rajoittaa tuota ruuansaantiani...
Väittää, että minä muka olen lihonut...
Kattois vaan peilii IHAN ITE! Kuka täällä oikein on lihonu,TÄH!
Sitten yhtenä päivänä, en nyt muista tarkemmin minä päivänä, ku mulla ei oo almanakkaa, tänne levisi se kaamea LÖYHKÄ
jota kesti pari päivää. Koetin nukkua pyykkipoika nenässä... Sitten yhtäkkiä tänne tuli ihmeen lämmin. Ihan hikoilin AnnaManna-lootassani ja pyyhin hikeä marimekon lakanoihin...
Ja vihdoin tänne levisi oikein ihana tuoksu. Ihan piti kesken iltapäiväkauheusunien nousta katsomaan mikä niin ihanalle tuoksui... NUUH! Äitee puhui jostain hedelmäkakusta... Niin puhui, vaan missähän se mahtaa oikein olla??? Mihin se on sen piilottanut??? Ei ole vaan minulle raskinut antaa muruakaan... Liekkö se ahmatti hotkinu sen kokonaan IHAN ITE...
Ihmetteleepi Pyry