![Hymyilee [:-)]](http://mylly.hopto.me:8080/pkfoorumi/Smileys/Ponttola_1/2.gif)
Kieltämättä tämä on ollut aika raskasta aikaa - koiruli on ollut kaikesta onnellisen tietämätön - hyvä niin. Kaikenlaista tässä on joutunut oppimaan ja myös opettelemaan sekä koiran hoidosta ja koiran hankkimisesta. Koiran koulutuksesta ja kasvatuksestakin on mitä ristiriitaisempaa/erilaista näkemystä ja mielipiteitä.
Uutta vuotta ajatellen olen hankkinut tämän D.A.P.:n tuotteita, pantaa ei ole vain saatavilla kuin vasta ensi vuoden helmikuussa!! Jotenkin on uuden vuoden metelistä selviydyttävä. Onko kellään kokemusta tästä pannan käytöstä?
Tosin koiruli on rauhallinen sisällä, hän on hyvin leikkisä ja juoksee pallon perässä innokkaana. Turkin hoitoonlkin on perehdyttävä, vasta hankin sellaisen piikkiharjan jota käyttämällä myös tuo aluskarvan takut poistuvat.
Kylpy sujuu rauhallisesti - ei mitään vastaanpyristelyä ilmene. Koirille on omat shampootkin

ja se trimmaus (kampaajalla käynnnit) tulevat mukaan kuvaan jossain vaiheessa.
Koiruli syö ja juo ihan normaalisti ja säännöllinen ulkoilutus on vienyt tuon sisälle tekemisen lopullisesti. Rauhallisemmin se myös käyttäytyy ulkosalla - haukkuu tietty joitain ihmisiä - mutta ei vihaisesti. Häntä huiskii iloisesti kun tuttu koiranulkoiluttaja tulee vastaan. Mutta mustasukkaisuutta vähän ilmenee jos taputan vierasta koirulia, hän alkaa murraamaan..mutta ei tee mitään. Otan se huomioon aina ja pyrinkin välttelemään liian innokasta vieraan koirulin taputtelua.
Jos vertaan kissaan - koira on ihmismäisempi käyttäytymiseltään, se oppii sanoja (hissi, tänne - jne)mutta kieltosanaan se suhtautuu kuin ilmaan - välillä sen noteeraten, välillä taas unohtaen. Ja nopea hän on nappaamaan herkkupaloja joita sillä ei ole oikeastaan lupa ottaa - hän on vain kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan - vaikka pöydältä on hävinnyt sekunnissa jo syömään aloitettu kalkkunaleivänpalanen

- kerran hävisi ruusukekoriste kakun päältä - mutta ei hän sitä syönyt, halusi vain sen omakseen ja kun huomasi ettei ollutkaan niin hyvää - jätti lattialle.
Karseata olivat nämä ristiriitaiset tiedot kaikesta - kysyit yhdeltä, kysyit toiselta -aina eri vastaus ja loppujen lopuksi toisasiat ovat vieläkin avoimia. tytteli oli saanut koiran 12v. ei 8..ei 9v..ja koira ei ollut 2v. hänen sen saatuaan vaan 3½v. - ja luovuttajan tiedoissakin oli ristiriitaisuuksia...tyttelin äiti kertoi yhtä, tytteli toista ja tuttuni kolmannen version - joten ota siitä sitten selvää mikä oli totta ja mikä ei. Voi taivas sitä sekasotkua - - ihan kun olisi kuunnellut rikkinäisestä puhelimesta keskustelua - pätkä sieltä, pätkä täältä ja se mitä siinä hiljaisuuden/katkoksen aikan oli sanottu - jäi pimentoon. Kun Kennelliitostakin kaksi eri ihmistä antoi ihan eri tietoa

Mutta nyt tilanne on selkeytymässä.