Tulostusversio

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
1 tunti 1 päivä 1 viikko 1 kuukausi Ikuisesti
Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

[puppu]

Huh mikä episodi Mustarastaalla ollut. Vaan hienoa että koira on vihdoin sinun. Oikein iso hali sinulle ja uudelle perheenpäälle 

[Mustarastas]

  Kiitoksia kaikille - kutsun koiraa hänen omalla nimellään, mutta eilen huomasin että hän tunnistaa myös toisen nimen..no vaikka "Lilli"-nimen. Ulkoiltu on ahkerasti ja sitten on oma lukunsa se siivous ulkoilun jälkeen. Kiltisti Lilli mennä kipittää kylpyhuoneeseen ja antaa suihkuttaa käpälänsä..vatsanalusensa ja takapuolensa - melko usein laitan polkuanturoihin Tummelia - kaikkihan tietävät mitä tummeli on
Huoneiston siivous toteutuu tätä nykyään useammin kuin kerran viikossa. Alussa kun vain pyyhin tassut jne. (kun en tajunnut kuinka paljon koirulinin tassuista tuleekaan hiekkaa) ihmettelin sitä pienen hiekan määrää esim. vuoteessa - nyt on kaikki tuokin opittu kantapään kautta.
Possun kuivattu korva on hänen herkkuaan - kaikenlaista tuli ostettua silloin alkuaikoina - mutta possunkorvalle ei voittajaa ole vielä löytynyt. Hän ottaa sen joskus vuoteeseenkin mukaan "unileluksi".
Pentueen - jossa Lilli kasvoi - omistajan nimi/sähköpostiosoite on tiedossa - en vain tiedä tulisiko minun kirjoittaa ja kysyä Lillin taustoista, kasvattajan nimikin on, mutta kun en osaa eestikeelt on vähän vaikeaa ottaa yhteyttä.
Onneksi Lilli on ollut elämänsä ensimmäiset tärkeät vuodet varmaankin hyvässä hoidossa, sen huomaa - sitä on aikanaan koulutettu - kaikki se, mikä tähän väliin mahtuu - toivottavasti vaipuu unholaan Lilliltä. Entisiä omistajiaan (tytteliä ja hänen äitiään) se ei kaipaa - tuttunikin kertoi että kun he tulivat hakemaan Lilliä, se painautui häneen kiinni eikä olisi millään lähtenyt pois - tuokin reaktio kertoi paljon. Jos sinua kohdellaan hyvin omassa kodissasi hyvin, olet valmis lähtemään takaisin kotiin - oikein mielelläsikin, mutta tässä kävi päinvastoin.
odottelen nyt niitä papereita ja jos ei ilmaannu - menen suoraan Kennel-liittoon tekemään muutosilmoituksen omistussuhteissa (sen teen joka tapauksessa) myyjän, ostajan ja todistajien allekirjoittama kauppakirja kädessä.
Tytteli muuten pyysi että saisiko hän käydä Lilliä katsomassa kerran kaksi vuodessa.  . No - itse en sitä toivo..toisaalta jonkinlaista myötätuntoakin ilmenee jossain tuolla sisuskaluissa, mutta..en haluaisi oikeasti olla tekemisissä henkilöiden kanssa, jotka kohtelevat eläintä kuin tavaraa jonka voi unohtaa nurkan perälle.

[Mustarastas]

  Vielä jatkan aiheesta - rahastuksen makuhan tästä jäi - koko episodista. Joku kertoi ettei minun olisi tarvinnut kuin sanoa että "tässä lasku koiran hoidosta, eläinlääkärikuluista; viekää koira kun olette maksaneet". Mutta olen aika pehmo, eikä minusta olisi ollut tuollaiseen.
Vähitellen tässä alkoi jo epäilyttää työkaveri ja hänen puheensa - itse asiassa kaikki. 

[Motteri]

Mitä enemmän on välikäsiä ja suita jotka puhuu, sen enemmän on mahdollista väärinkäsitykset ym.
Pääasia että nyt kaikki on hyvin, teidän tulee molempien unohtaa mennyt 

[Pihalintu]

Kiva kun kaikki on hyvin, jatkoa odotellaan        voi miten mieleen muistuu kaikki rakkaat koirani, munkin tekee mieli koiraa, mutta.......

[Mustarastas]

  Niin väärinkäsitysten mahdollisuushan on aina ottava huomioon - kuten myös petos - jos papereita ei tytteliltä löydy, koiruli ei ole se, miksi sitä väitetään ja se on petos. Kusetus selvemmin sanottuna  ja se taas.... on 
Mitään juttua en ryhdy tästä vääntämään, siinä ei olisi mitään järkeä, eikä loppujen lopuksi hyötyäkään. Ihmiset jotka harrastavat petoksia ovat tietyn tyyppisiä, mätiä ydintään myöden.
Ajatelkaas; kuka tahansa voi kertoa mitä tahansa vain saadakseen oman tahtonsa läpi -
ja jälleen alkoi uusi luku oppiaineessa;ihminen ja hänen tapansa toimia.
Tahdoin tai en,  mietin juttua kuitenkin kunnes se viimein selviää - mitä sielä pohjalta sitten paljastuukaan on ajan kysymys...se ei kuitenkaan vaikuta nykyhetkeen eikä tulevaan - kauppakirja ehkä uusiksi; koira tuntematon, omistaja tuntematon, syntymäaika ja-paikka tuntematon..ei sen kummempaa. Tai sitten kopion vaaatiminen papereista Kennel-liitosta ja lisää maksetavaa.
Heh..heh..elämäni ensimmäinen koirakauppa ja "sumuverhon avautuminen" - ja ajatelkaas; minä olen aina marmattanut ja sanonut ettei mihinkään voi luottaa ja nyt luotin itse.. melkein tuntemattomaan ihmiseen, siihen mitä hän kertoo jne. Itse en voi valehdella - en edes vaikka itse siitä hyötyisin...minun pokkani ei siihen riitä.
Lisäys: josssain viestiketjussa taisin mainita etten koskaan ota koiraa, ei ole aikaa, ei rahaa - vaan mites  kävikään - koskaan ei siis kannata sanoa; ei koskaan.
Lisäys: petokseksi se muuttui siinä vaiheessa kun tytteli ensin luovutti koiran vastikkeetta ja sitten halusikin myydä sen (tosin tämän työtoverini ilmaistua asian hänelle) - toinen petos on siinä jos papereita ei ole olemassakaan.

[mummeli]

Voi miten hienoo...koiruli sai hyvän kodin...mie oon ihka onnellinen teitin molempien puolesta..

[Mustarastas]

  Jep - tyytyväinen olen itsekkin - oli miten oli

[Mustarastas]

  Kovin vauhdikas ja nopea on tämä uusi perheenjäsen. Äsken veti nassuunsa pöydälle jätetyn puoliksi syödyn muffinsin - sillä aikaa kun olin partsilla - ei enää odotellut oven ulkopuolella kuten tavallisesti. Ihmettelin että mikä ihmeen ruskea lätty sillä oli suussa.. ensin luulin että se oli pehmeäksi pureskeltu siankorva , mutta tarkempi havainto kertoi sen olevan tyhjäksi kaluttu muffinsin paperi
Luottamus on nyt löytynyt - 
Selvästi huomaa,  että se uskaltaa jo olla oma itsensä ..jätevaunu keittiössä oli auki kotiin tullessa, tervetulotoivotus on saanut uusia sävyjä ja eikä se enää kyttää koko ajan vieressä mihin menen tai mitä teen.
Tänään kävin myös työkaverin luona sairaalassa, hän oli pettynyt koirulin myynnistä, mutta ymmärsi myös että näin oli paras. Ehkä ikävä kaihertaa tai ehkä hän ajatteli että koiruli olisi mennyt sukuun.

[Mesis]

Nyt ei mene mitään haaskuun, kun jättää vaan pöydän kulmalle, jos ei itse jaksa syödä  .
Ei tule Mustarastaalle aika pitkäksi, kun on noin hauska kaveri 

[Mustarastas]

  Ei tule aika pikäksi - aamuherätys klo:5:15 ja ulos oli pyhä tai ei - vapaapäivä tai ei. Sitten taas päivällä ennen yhtä tai kolmen jälkeen ja vielä iltasella ja samat rituaalit ulkoilun jälkeen - matka kylpyhuoneeseen ja suihkutukset ja sen jälkeen vielä siivous. Sitten huoneiden lattioiden siivous - vaikka klo:10:n illalla - ja aina tulee moppiin mustaa nöyhtää ja muuta pientä. Ulos lähteminen aamuvarhaisella on tuskaa joskus, mutta sen jälkeen kyllä virkistykin - tulee raikas olo. . Lintujen aamuruoat hoidetaan matkalla bussipysäkille...mutta muutoin lintujen seuraaminen on jäänyt vähemmälle.
On myös hauska seurata hömpän ilmeitä ja eleitä...silmien ilme on muuttunut - en osaa selittää miten - mutta se on muuttunut - suupielet ovat kaartuneet pieneen hymyyn - ennen koirulin suupielet olivat alaspäin - nyt hän ikäänkuin hymyilisi...voisiko olla ihan mielikuvitusta
Välill'ä koiruli rötköttää kyljellään vieressä tai maata kelottaa selällään jolloin pääsee rapsutamaan massua . Hauska se on - pieni töpöhäntä kieppuu koko ajan iloisesti ja koirulilla on sellainen veikeä pilke silmäkulmassa
Lisäys: ai niin, se koirulin tempaus;roskiksen ulosvetämien - siihen oli ihan tiety syy; siellä tuoksui joulukinkun läskinahka.

[mese]

Kivan lemmikin olet kaikkien mutkien ja kommervenkkien kautta saanut! Onnea ja rapsutuksia.

[kati]

Ihania ihania uutisia! Ja varmasti koirulin hymy ei ole mielikuvituksen tuotetta. Kun on päässyt hoiviisi, on haukulla hyvä olla ja silloin haukultakin hymy pääsee 

Hyvä mieli tuli kun luin tämän ketjun loppujuttuja! Kiitos Mustis!

[Mustarastas]

  Voi koiruli parkaa- kotiin tullessani hän oli tehnyt kakit keitiön lattialle ja oli niin hädissään - uikutti ja vinkui ja ulos piti heti päästä. Ihmettelin kun hän ei ollut tehnyt kuin pisut nyt iltasella. ja -nämä äidin pikku kullanmurut ampuivat paukkuraketteja oikein olan takaa just silloin kun oltiin ulkoilemassa. Mietin vain, oliko näitä raketettipaukkuja ammuttu jo aiemmin ja siksi koiruli oli hädissään /säikähdettyään tehnyt kaikit sinne lattialle. No - en torunut - vaan siivosin vähin äänin tuotokset lattialta pois. Koiruli näytti olevan pahoillaan ja haki hellyyttä tavallista pontevammin. Silittelin ja lohduttelin sitä ja kerroin  että vahinkoja sattuu - ei hätää. Kakit huomasin vasta kun tultiin jo sisälle iltakierrokselta...kun töistä tullessa lähdin heti viemään koirulia ulos..enkä edes vilkaissut keittiöön. Hajuaistihan minulla ei toimi laisinkaan ja siksi varmaan en heti huomannutkaan mitään epätavallista. Olin herännyt aamuvarhaisella ja ulkoiluttanut koirulin ja sitten vielä ennen iltavuoroon lähtöä ulkoilutin - eli kyse ei voi olla siitä, että koirulia ei oltu ulkoilutettu.
Ai että otti pattiin tuo paukuttelu - koiruli säihkähti joka pamausta - haukkui ja oli levoton -uusi vuosi mietityttää  kun ei sitä D.A.P. pantaakaan mistään enää saa.
Lisäys: koiruli on nyt ollut kuukauden minulla eikä ensimmäisten kahden päivän jälkeen ole tehnyt tarpeitaan sisälle - siksi yllätys oli aikamoinen.

[Pihalintu]

Varmasti koirasi on säikähtänyt noita paukkuja, kukapa ei niitä kavahtaisi.

Mulla oli suom.pystykorva, se oli tosi paukku-arka, pelkäsi aivan kauhuna kaapin alla ukkosta ja näitä kaameita räiskeitä. Silloin sai ampua paukkuja surutta ennen vuodenvaihdetta, koko viikko oli vallan kamalaa aikaa. Koira piti väkisin kantaa ulos tarpeilleen, aamulla aikaisin.