Terveisiä Höyhensaarilta
hienosti alkanut päivä sekosi omaan nokkeluuteeni, aamupönttöilyn jälkeen, pistin kylmenneen puuron lämpiämään, lähdin yläkertaan, mitähän siellä touhuilin
palovaroitin huusi kuin syötävä ja tupa oli paksussa savussa, ei meinannut ääni hiljentyä. Puuro jäi syömättä.
Lähdin junalle ja kas tienvarsilla oli jo taas uusia roskia, avattu kirjekuori, karkkipaperia ja silleen, totesin myöhästyväni junasta, joten palasin keräämään roskat
seuraavastakin junasta myöhästyin, aloin välillä ompelemaan. Lähdin matkaan ja kas juna olikin jo asemalla, joten turha sinne oli mennä. Siirryin bussipysäkille ja matkasin seuraavalle juna-asemalle ja vihdoin oli suunta oikea.
Vanhan joulumyyjäisissä oli paljon myytävää ja porukkaa, mutta eipä ollutkaan sitä Porvoolaista kynttiläntekijää, häneltä olen monet vuodet kauniit kynttilät ostanut, ei löydy kuukkelistakaan
Joulumantelit löytyi
ja se tärkein retkikeittimeen isompi kaasusäiliö
Intiaanisokeria ei löytynyt
no jotain korvaavaa.
Kolme tuntia kaupungilla on ihan riittävä aika saada polvilumpiot tohjontuntuisiksi. Kolmen jälkeen alkoi kansaa painaa lahjakasseineen joka suuntaan, lähdin äkkiä kotiin. Heitin kassit lattialle ja riensin vielä pyörällä lähikauppaan.
klo 17.00 telkun ääreen ja uneen.
Eipä täälläkään isosti siivoilla, suurempia siirtelen pois tieltä ja sitä inhokki-imuria pyörittelen.
Mitä sitä turhia, on pimeetä ja kynttilänvalo on lempeä.
Keväällä asia onkin sitten toisin