Veeti teki nyt illalla tempun. Päästin kisuni ulos terassille ja menin työhuoneeseen joksikin aikaa jotain puuhaamaan. Päätin mennä kutsumaan kisut sisälle. Veikka oli jo tullutkin, mutta Veetiä en löytänyt mistään. Etsin joka paikasta, myös komeroista. Kävin monta kertaa terassilla. Menin taskulampun kanssa pihan ulkopuolelle ja valaisin ympäriinsä. Kutsuin Veetiä. Ei inahdustakaan.
Menin uudestaan sisälle etsimään. Ja taas ulos pihani ulkopuolelle. Sitten yhtäkkiä näin , että jokin vilahtaa pensaikosta pihaani kohti. - VEETI ! Kutsuin Veetiä hiljaa ja se tuli minua kohti terassitarhan ulkopuolella . Otin syliini ja menimme sisälle.
Veeti oli saanut tarhan yläreunan verkosta nurkan auki. Se oli kiivennyt verkkoa pitkin seinän viertä ja sieltä puskenut verkon auki ja loikannut naapurin puolelle. Verkko oli hiukan vajaa tuolta nurkasta eikä sitä saatu tarhaa tehdessä hyvin kiinni yläreunastaan.
Löysin vielä joitain verkon osia ja kiinnitin ne niittaajalla vahvikkeeksi. Mutta pitää laittaa oikein kunnon verkkoa sinne lisää. Veli auttaa...
OI, kuinka pelästyin. En halua päästää Veetiä ja Veikkaa ulos vapaana. Täällä on liian monta vaaraa eivätkä naapurit pitäisi kulkevista kissoista.
Tuo verkotus on tehtävä takuuvarmaksi.Sitten terassille kisut menevät aina tämän jälkeen heijastavat pannat kaulassaan. Niissä roikkuvat karhunkello ja yhteystietolaatta.
