Mulla on siis se A5-kokoinen kalenteri aina mukana kaikkialla. Siihen mahtuu yhden päivän kohdalle kaikki, mitä on tehnyt ja mitä pitää tehdä. Sitten pienillä keltalapuilla muistutan itseäni joistakin ei-niin-tärkeistä -asioista.
------------------
Muistamisesta tuli mieleeni:
kun olin menossa syksyllä Budapestiin, tapasin lentokentällä entisen työtoverin. Oli hänkin menossa jonnekin.
Nyt sitten äsken tapasimme kaupassa. Hän kysyi, että minne minä olin sillon matkalla. Kerroin ja kysyin, että minnekäs hän sitten matkasi.
Hän sanoi että jonnekin, mutta nyt hän ei kyllä muista sen kaupungin nimeä!
No, sitten tapasimme taas kassajonossa, ja siellä hän kertoi, että Praha oli kaupunki (hän oli tarkistanut sen siellä kaupassa kalenteristaan). Minä totesin, että hyvä kun vielä muistaa käyneensä, vaikka ei muista enää että missä.
Sitten hän pyysi kertomaan terveisiä kaikille työtovereille.
Minä lupasin kyllä kertoa terveisiä, mutta en kehdannut sanoa hänelle, että en enää muista hänen nimeään!
No, tuli se nimikin mieleen kun tarpeeksi sitä mietiskelin.
Että tällaista se on muistinmenetys! Ei aina naurata, mutta kyllä todella tuo allakka on noussut suurempaan arvoon.
Kun vaan aina muistaa sinne kaikki laittaa ja muistaa vielä katsoa!