Malin pyörän särkijöille
Itse kävin tänä aamuna ekolenkillä järvellä, rannalla tosin. Kengät kastuivat, housunlahkeet kastuivat, vettä oli siellä ja vettä oli täällä, vettä oli päänkin päällä, kastuin. Mutta oli siellä lintujakin, tukkasotkia, ai ku nättejä, tumman mustansinisine päineen ja hienoine lettineen. Ainakin kymmenen oli heitä. Sitten oli telekkiä, monta paria, ja oi kuin kauniisti telkkäuros yritti soitantaa keskellä pientä sulaa. Veti pitkin pintaa, välillä painui upoksiin, taas kaulan nosti ylös ja vauhtia riitti. Naaraat eivät olleet moksiskaan. Uivelopari arkaili salmen suulla, eikä juuri näyttäytynyt kuin mennessä. Kauempana saatoin huomata haapanaparin kuhertelut. Ylöspäin kun kurkkasin näin kaksi kurkea kauhealla kiireellä painavan jokea noudatellen...etelään päin! Mitäs ne sinne? Pienen hetken päästä järvellä kaarteli kalalokkipariskunta, tehden syöksyjä sinne sun tänne. Poislähtiessä silmät vielä tavoittivat kaukaa järven toiselta rannalta mukavan ja toisaalta ikävän näyn. Yksinäinen joutsen siellä haravoi järven pohjaa, kuikistellen sinne tänne, toveriaan kaivaten kai. Rannalta tullessa kotipihalle, pihalla vielä tulvahti kesää, parikymmenpäinen turdusparvi ilahdutti kulkijaa. Punakylkiä kerkesin rekisteröidä parikymmentä, muitakin seassa saattoi olla. Kiikari oli jossain... missä? takin alla piilossa. Päivän kruunasi vielä kirjosieppokoiras, joka kävi tarkastamassa viime kesäisen yksiönsä. Saa nähdä uusiiko hän vuokrasopimuksen. Jo vain oli mukava ekolenkki.