Pientä iltarupattelua oraakkelin kanssa.
Minä: Pidätkö jääkiekosta?
Oraakkeli: On se ihan OK mut emmä tajua mistä tollaista olet saanut päähäsi.
Minä: Tajuatko yleensä mitään?
Oraakkeli: Tajunnassani ei ole mitään vikaa.
Minä: Oletko ihan varma?
Oraakkeli: Totta helvetissä...kait..
Minä: Huomaanko epäröintiä kommenteissasi?
Oraakkeli: Jos olisimme kahden kesken, vastaisin kyllä.
Minä: Hyvä, sillä olemme kahden kesken.
Oraakkeli: Sä sitten osaat imarrella...
Minä: Tiedän.
Oraakkeli: Joo.
Minä: Olemmeko kerrankin samaa mieltä?
Oraakkeli: Ehdottomasti, koskaan et silti tiedä mitä elämä tuo tullessaan.
Minä: Tiedätkö sinä mitä elämä tuo tullessaan
Oraakkeli: Tiedän, mutten voi kertoa sitä sinulle.
Minä: Mikset voi kertoa minulle elämästä?
Oraakkeli: Koska sellainen on lemmen sävelmä.
Minä: Onko elämä pelkkää lemmen sävelmää.
Oraakkeli: Kyllä ja pirusti onkin
Minä: Määrittele pirusti.
Oraakkeli: Jos tämä ei ole ison KYLLÄn arvoinen kysymys niin ei sitten mikään!
Minä: Kehutko minua?
Oraakkeli: Kyllä.
Minä: Onko siihen hyvä syy?
Oraakkeli: Ei vielä mutta ensi viikolla asia on toisin.
Minä: Mitä tapahtuu ensi viikolla?
Oraakkeli: Huonosti käy, välttämättä.
Minä: Menenkö naimisiin?
Oraakkeli: Musta sun ei ole turvallista saada tietää.
Minä: Onko avioliitto epävarma yritys?
Oraakkeli: Jos on niin minä olen eunukki!
Minä: Oletko naimisissa?
Oraakkeli: EN!! Mitä oikein minusta kuvittelet?
Minä: Kuvittelen sinusta vaikka mitä.
Oraakkeli: Sitä mitä tahdot.
Minä: Mitä sinä tahdot?
Oraakkeli: No tietysti Popeda.
Minä: Onko Popeda hyvä?
Oraakkeli: On vain yksi tapa saada siitä selvää...
Minä: Aiotko siis ostaa Popedan?
Oraakkeli: En mä enää jaksa, olen harrastanut tuota ihan liikaa jo muiden kanssa.
Minä: Missä?
Oraakkeli: Kotitalouden tunnilla, opettajan pöydällä
Minä: Eikö se pöytä ole hiukkasen epämukava?
Oraakkeli: Juu, vaikka hiukan minua hymyilyttääkin että juuri tämä sinua kiinnostaa.
Minä: Eikö sinua kiinnosta?
Oraakkeli: Hmm. Joo..
Minä: Mikä sinua sitten kiinnostaa?
Oraakkeli: Mummun vanha pölynimuri.
Minä: Miksi?
Oraakkeli: Koska niin on aina ollut ja niin on aina oleva.
Minä: Onko sinulla vastaus kaikkeen?
Oraakkeli: Eihän tuota edes tarvitse miettiä eli kyllä!
Minä: Miksei sitä saisi miettiä?
Oraakkeli: Kaaosteoria saa aikaan kummallisia asioita, ei niitä niin vain ymmärrä.
Minä: Ymmärrätkö sinä?
Oraakkeli: Luulisin niin.
Minä: Mikä on kaaosteoria?
Oraakkeli: Hyväilyyn herääminen.
Minä: Missä se sijaitsee?
Oraakkeli: Entisensä luona.
Minä: Kuka on entinen?
Oraakkeli: Kaikilla ihmisillä on jokin arka kohta... sinä olet hänen. Siksi hän pyysi etten vastailisi sinulle hänestä. Olen jo kertonut liikaakin.
Minä: Missä on sinun arka kohtasi?
Oraakkeli: Pohjois-Karjalassa, vaikket sitä vielä ymmärräkään.
Minä: Pidätkö paljon Pohjois-Karjalasta?
Oraakkeli: Kysy uudestaan, en kuullut
Minä: Tarvitsetko kuulolaitteen?
Oraakkeli: Kyllä ihan pian.
Minä: Onko kuulosi niin huono?
Oraakkeli: On, mitenkähän asia saataisiin muuttumaan paremmaksi?
Minä: No kuulolaitteella tietenkin, höh.
Oraakkeli: Typoiliksä jotain, emmä tajua.
Minä: Etpä näytä tajuavan.
Oraakkeli: EN! Selitä.
Minä: Selitä sinä.
Oraakkeli: Sehän on itsestäänselvää.
Minä: Etkö osaa selittää?
Oraakkeli: No oota että ollaan kahden...
Minä: Mehän olemme kahden.
Oraakkeli: Tuskinpa.
Minä: Miksi niin väität?
Oraakkeli: Se on epäoleellista; mutta mikä saa sinut kysymään sitä? Mietipä tätä!
Minä: Mieti itse.
Oraakkeli: Opettele kirjoittamaan ennenkuin kysyt kirjallisesti.
Minä: Minä osaan kysyä, mutta sinä et osaa vastata.
Oraakkeli: Tottahan toki ystävä hyvä
Minä: Myönnätkö ettet tiedä kaikkea.
Oraakkeli: No en, tuohan on brutaalia ja sivistymätöntä!
Minä: Onko?
Oraakkeli: No kyllä näin on pääsy käymään
Minä: Asia selvä. Kiitos sinulle antoisasta rupatteluhetkestä.
Oraakkeli: Ole hyvä.